ajelua feat. mamaa

 Hihhuli heei! Tämä päivä on ollut oikeastaan pelkkää tuskaa kiitos tämän jalkani. Vasen jalkani eilen jotenkin meni polvitaipeesta. Sitä vain rupesi ensin vähän pistämään ja kiristämään. Yritin venyttää ja painella. Illalla meni aivan hulluksi ja nyt kävelen kuin mikäkin zompi laahaten vasenta jalkaani. No on se jo huomattavasti parempi kuin eilis iltana ja aamulla. Noo, onneksi heppaseni on ajettava.
 Tosiaan en ajatellutkaan kiivetä ratsaille, koska en saa jalkaani suoraksi, kunnolla nostettua, väännettyä, tms. Kovasti olisi tehnyt mieli pellolle lähteä, mutta nyt ei taas vaihteeksi voi mitään. Sain puhuttua äidin ympäri lähtemään kanssani ajamaan Aapella, jotta olisi jotain seuraa, enkä pelkäisi kuollakseni karhuja.. (:D)
 Käytiin reilun 6:n kilometrin lenkki. Jos olisi ollut vähän enemmän aikaa, oltaisiin ihan hyvin voitu käydä haaskan lenkkikin, mutta oli Aape ihan tarpeeksi hikinen tuonkin jälkeen. Aape kyllä käyttäytyi ihan siivosti ihan alkua lukuun ottamatta. Nice poni! :)

 

Leoa ei kiinnostanut olla kuvauksellinen... 

Tikittäväaikapommi

 Toissapäivänä meillä olikin sitten navetassa poikimisoperaatio. Meillä oli ensimmäisen kerran poikiva hieho, ja yllätys yllätys, minut laitettiin vahtiin navettaan. Reilu kolme tuntia siinä sitten menikin. Istuskelin ryhmäkarsinassa nuokkuvien pikkuvasikoiden seassa ja rapsuttelin niitä. Lopulta lehmä heittäytyi takaisin makaamaan ja vasikan koipia näkyi jo aika paljon. Yritin soittaa isää apuun, mutta eikö hänen puhelin ollut jäänyt haalarin taskuun, jätte bra! Monta kertaa yritin soittaa, mutta koska lehmä sätki ja huusi, en viitsinyt enää odottaa. Odottelin ammumamin ponnistuksia ja vetelin. Siinä paiheessa, kun vasikan kuono näkyi ja kieli pihalla roikkumassa tuli pienimuotoinen kiirus. Vedin kaikin voimin ja vasikka vaikutti olevan hiukan jumissa. Lopulta sen pää pullahti pihalle. Se ei kuitenkaan tullut kuin yleensä liukuvasti heti pihalle, kun pää oli pois ja sain vielä jonkin verran avittaa. Hetken vain tuijotin ihan järkyttyneenä vasikkaa. Se ei räpäyttänyt silmiään, kieli roikkui ja en pystynyt näkemään sen hengitystä.
 Viikonloppuna katsoin sattumalta Uskomaton eläinlääkäri Polia, jossa oli juuri pitkäksi venynyt poikiminen. Kuten ohjelmassa hain nopeasti tajuttuani puoli ämpärillistä kylmää vettä ja heitin vasikan päälle! Se tunne kun se pärskähti ja alkoi räpiköimään. Ämpäri huitsin nevadaan ja sitten kuivaamaan heinillä vasikkaa ja hieromaan sitä. Raahasin vasikan mamin luokse ja mamma sai nuolla ja "hieroa" omaa vaaviaan jonkin aikaa.
 Pesin kädet ja rimpuutin isälle ja äidille vuoron perään. Lopulta sain äidin kiinni ja isä tuli. Hehee! Ihana pikkuinen neiti ammu tuli! Olin yltä päältä veressä, limassa tms. joten suihku kutsui ja kellokin oli jo lähemmäs puoli yksitoista. Eipä siinä enää paljoa ratsasteltu..
 Eilen sitten taas koko päivä oli suurin piirtein huono. Hain Aapen ja laitoin koulupenkin, tarkoituksena hoitaa tänään ne kaikki kivat ja "syvälliset" raviharjoitukset, temponvaihtelut, tms. Lähdettiin pellolle ja melkeinpä suututtaa, itkettää ja harmittaa tätä kirjoittaessa - taas.
 Ruvettiin tekemään niitä hemmetin voltteja ja Aape vaikutti ihan ookoolta, mutta varsin eteenpäinpyrkivältä ja reippaalta. Kun siirryttiin raviin karu totuus alkoi pikku hiljaa jo taas avautua. Yritin pysyä rauhallisena ja muutaman kierroksen jälkeen istuin alas. Mitään tempovaihteluita ei voinut kuvitellakkaan. Ei tosiaan. Aapella oli taas on/off vaihde, ja se joko tikitti, meni kamalalla höökällä ravilla eteenpäin, tai nosti laukan ja viskoi päätään.
 Yhdessä vaiheessa, yhdessä, edes yhdessä vaiheessa oli yksi hyvä pätkä, mutta sitten tuli maitoauto (josta Aape ei yleensä välitä) josta Aape sai hyvän syyn menettää keskittymisensä ja ruveta riehumaan.
 Se käänsi kokonaan ympäri, painoi meidän niitetyltä alueelta pois, pyörähteli, viskoi päätään ja riekkui kuin mikäkin keskenkasvuinen nuori koni.
 Siinä sitten rauhoiteltiin hetki ja jatkettiin. Lähdettiin laukkaamaan ja eihän siitä yhtään mitään tullut. Aape nosti kaarteessa päänsä ylös ja sinkosi ihan mihin tahansa suuntaan kiitoravilla, saattoi purra kuolaimelle tms. Saatiin toinen pääty menemään, mutta sitten se teki sen, että yhdessä nurkassa se melkein pysähtyi seinään tai kääntyi 90 astetta ja sinkosi ravilla. Reilusti yli tunti yritettiin, mutta kun ei vaan meinannut tulla mistään mitään. Sitten vielä ponit karkasivat. Se siitä vielä puuttuikin. Päästiin todellakin rimaa hipoen jotenkuten laukka kierros ja lopetettiin ravilla ja käynnillä ilman mitään ihmeellisyyksiä.
 Tosiaan minulla oli tänään vuoden ensimmäinen koe ja ei oikein hyvältä vaikuttanut... Eilen Aapen kanssa temutessa se aika sitten kului.
 Kaiken kukkuraksi olen TAAS ollut jo kaksi päivää aika kipeä. Onneksi tänään soittotunti peruttiin, koska opettajakin oli flunssassa. Reetta kävi ratsastamassa ja jännityksellä katsoin, mitä siitä tulee. Pyh pah ja pöh. Piru vieköön. Aape meni kuin mikäkin parempi suokkiputte. Katsoin vain välillä ihan ymmälläni, että hemmetti mulla on hieno hevonen - kun en itse ratsasta sillä. Se meni letkeästi ja teki ainakin lähes kaiken mitä pyydettiin. Ja laukka. Se rullasi, siinä ei ollut mitään ongelmaa, kaarteet meni, pääty-ymyprät, ihan kaikki. No ei voi mitään. Lisäksi nyt Memmu on tajunnut tuon samperin karkailun ja se on oikea idootti. Se ei anna kiinni ja vie Leon perässään. Aape jää yksin aitaan turhautuneena ravaamaan ja hirnumaan. Koko elukka saisi jo lähteä oikeaan kotiinsa, kun piti vain kesän olla, ponit pitäisi pikku hiljaa saada sisälle ja koko pirun Memmu vaan karkailee ja aiheuttaa hämminkiä. Ihq! Jag gillar!
 Reetta ratsasti myös Leon nopsaan. Itse olen nyt ihan kaikkialta kipeä ja nyt vielä en voi ymmärtää mikä piru jalkaani tuli. Ehkä se siitä.

peeäs. Kone kenkkuilee, jos joku tämän nyt vielä lukee, liitän tähän postaukseen huomenissa muutaman kuvan ja Reetan kommentit ratsastuksesta.

peeäspeeäs. Joku pitää minua nyt aivan sekopäänä, koska valkoinen satulahuopa. Noh tässäpä selitys. Talvea varten kaikki satulahuovat ovat kiepsahtaneet pesussa ja valkoinen oli enää ainut likainen, muut vielä kosteita, joten siksi se.

"viikonloppu"

 Elikkäs elikkäs, meillä oli eilen koulupäivä. ;_______; Oli niin hienoa herätä kuuden jälkeen, kun muut veteli sikeitä. No se lauantai työpäivä on nyt ainakin hoidettu ja oli ihan mukavaa, vaikka olinkin sitten aika väsynyt. Eilen ei kyllä paljoa jaksanut mitään tehdä. Heppoja tuli käytyä moneenkin kertaan moikkaamassa, mutta en kerinnyt ratsastamaan. Mökillä käytiin saunassa ja sitten olikin jo ihan täysin valmis nukkumaan.
 Tänään minun piti lähteä heti aamusta ratsastamaan, mutta oli sumua paljon ja kuulemma metsästäjiä harjoittamassa koiriaan syksyn hirvijahteja varten - taas. En sitten viittinyt lähteä, kun sumua oli niin paljon.
 Kävästiin "äkkiä" pyörähtämässä Elossa ja ostamassa takki tälle "välikaudelle". Vihdoin sen sitten siankin, on tässä pari viikkoa vähän paleltu. Äkkiä kotiin ja ensi töikseni kävin siirtämässä hevosten vesipöntön seuraavaan laitumeen, pesin sen ja sitten tietysti täytin sen.
 Otin Aapen ja varustin. Mentiin pellolle ja tänään mentiin pelkästään käynti-ravi harjotuksia. Otettiin pysähdyksiä, voltteja ja tempon vaihteluita. Aluksi oli varsin punkemista, mutta pikku hiljaa alkoi antaa vähän periksi ja pyöristyä. Ei nyt mitenkään parhaiten mennyt, mutta eipä oikeastaan huonoakaan sanottavaa ole. Huomenna varmaan jatketaan vaan pidemmän kaavan kautta käynti-ravi harjoituksilla. Kyllä se tästä! Ihan hyvä fiilis jäi! :)

Hyvää puttepäivää!

 Tyttydyy. Tosiaan oikein hyvää suomenhevosten päivää!

 Öää. Eilen Lilli teki katoamistempun, joten reilu puolitoista tuntia meni sitä etsiessä. Lopetin jo ja istahdin ja eikö se jostain sitten pöllähtänyt ja syliin hypännyt. Samaan aikaan olin helpottunut ja vihainen. Noo pääasia, että kaikki kunnossa ja takaisin kotona. Koko päivän oli jossain, mutta mitään tietoa ei ole missä.
 Kello oli jo aika paljon, joten otin Aapen vain riimunnarulla kiinni ja kiipesin selkään pienen äherryksen ja puherruksen kautta. Aape oli tosi kiire. Kierrettiin laidunta ympäriinsä ja etsittiin Aapen kadonnutta riimua. Ihan käveltiin, aina kun Aape käynnissä pysyi. Se kompuroi ja välillä hyvä jottei jalat mennyt alta, kun se ei miettinyt kinttujaan ollenkaan, kunhan puksutti menemään. Huoh. No lopuksi pyörin ja makailin selässä, olin kyykyssä sielä, tmstms. Ja Aape vähän hikosi tuossa. o.o No se ainakin parhaansa mukaan yritti pinkoa alta pois ja heti jos löysäsi se ampaisi raviin. Sitten kun tuo loppui oli hyvä lopettaa. Ei kyllä harmi kyllä löydetty riimua. Ehkä syksymmällä?
 Tänään mietin, että tehdään jotain kivaa. Lähdetään maastoon, ajamaan, tms? No isä oli niittänyt pellolta tasaisen neliön ja siinä meillä oli nyt iso hyvä pohja. Pakko sitä oli mennä kokeilemaan ja mietin, että jos hyvin kävisi, voitaisiin mennä ihan kevyessä istunnassa vähän irrottelevampaakin (mutta kuitenkin hallittua ja hyvää) laukkaa.

 Käveltiin monen monta kierrosta, jotta saatiin jotain tuntumaa ja Aape kulkemaan edes vähän siten miten minä halusin. Lähdettiin ravailemaan ja Aape oli joko väliltä veltto-tikitys. Rennoksi pitäisi saada, mutta meillä käy niin, että sitten tulee veltto ja sitten ollaan miljoonasatatuhatta kertaa melkein maantasalla, kun herra kompuroi. Ja sitten se ääripää oli sitä pientä tikitystä pää ylhäällä. No lopulta saatiin ihan hyvä tahti ja jotta voltit rupes rullaan ravattiin paljon.
 Siirryttiin (omasta mielestäni ainakin) tosi hyvin valmiseltuun ja lämmiteltyyn laukkaan. Tänään nostoissa ei ainakaan aluksi ollut yhtikäs yhtään mitään vikaa. Nostot olivat aivan täydellisiä! Ja laukkakin aluksi. Sitten rupesi se kökkö tyhmä pyöritys ja pientä Ellua vietiin 100-0. Nyt positiivinen asenne! Kasvattaa luonnetta!
 No ja mitä tämä pyöritys tällä kertaa oli? Aluksi Aape otti hyvän laukka pätkän, sitten tultiin kulmaan, se lähti punkemaan, vippas pään taivaisiin ja lähti ravaamaan jotenkin aivan järkyttävästi, ilman mitään tuntoa suussa. Ja siis tätä kävi kauan kauan kauan lisäksi Aape lisäsi kierroksia, kuumui ja oli vaikeampi joka kerran jälkeen. Ja edelleenkään luovutus ei ole minun lajini. Yritin myös hyvin vanhaa kikkaa, mitä muistan nähneeni joskus kauan kauan (7 vuotta sitten kenties) sitten. Hyppäsin pois selästä ja kieputin Aapea pienellä ympärillä jos kierrokset laskisivat. Kiipesin takaisin selkään ja jatkettiin. Vauhtia oli edelleen aivan tolkuttomasti. Vihaan tappelemista. En halua satuttaa hevosta. En halua, että jää huono fiilis. Yritin pysyä rauhallisena ja jatkaa, mutta koska se vaan ei kerta kaikkiaan onnistunut vaihdoin suunnan.

 Siinäkin takuttiin ihan kiitettävästi, mutta kun sain kierroksen menemään edes suurin piirtein laukka loppui heti. Ravattiin siinä kierros kaksi, tehtiin parit voltit ja lähdettiin loppu raveiksi ja käynneiksi käppäilemään reilun kolmenkilsan maastolenkki.
 Aape oli alussa ihan puhdas liikkeiltään ja niin oli lopuksikin. Joissain vaiheissa se tuntui epäpuhtaalta ja pyysin äitiä ja isää katsomaan, katsoin itse parhaani mukaan. Välillä tuntui, että jalka, jota Aape olisi "ontunut" olisi vaihtunut. Välillä se niin ikään varoi vasenta etustaan, sitten vuoronperään takajalkojaan. Mutta ihan loppua kohden oli taas täysin puhdas. Tätä on ollut jonkin verran aina juuri tässä keskellä ratsastusta, siitä lähtien, kun Aapella oli se kivi kaviossa ja se sain ns. oikotien onneen, kun säikhdin sitä ontumista. Nyt sitä on sitten sen jälkeen lähes joka kerta jossain vaiheessa ollut, aivan pienen pieni epäpuhtaus. Ei sellainen kuin silloin, mikä oli kiven kaviossa ollessa. Noh nyt olen joka päivä oikein tarkkaan (tarkempaan kuin normaalisti) tunnustellut jalat ja ei sielä vain kerta kaikkiaan ole mitään. Ja se on nimen omaan, että aluksi ja lopuksi ei ole mitään. Mietin vain, että hevonen on varsin fiksu elukka, että yrittääkö Aape saada helpotusta. Jos nyt ei lopu, niin sitten kyllä tietysti katsotaan jonkun ihan ammattilaisenkin kanssa.
 Mutta siis, eksyttiin aiheesta. Maastossa ravailtiin ja käppäiltiin tosiaan. Ja aika runsaan hiet laski Aapesta, joten tarkoitus onnistui. Ei mikään paras kerta, mutta jos taas jatkossa tämänkin edestä parempia. :)

Tänään muutes on tasan 9 kuukautta siitä, kun Aape muutti meille! Huimaa vauhtia on aika kulunut! Aivan tajuttoman nopeasti mennyt aika. Muistan vieläkin, miten ensimmäisenä päivänä mentiin lumista metsätietä, tai seuraavana päivänä meidän otsalamppu maastoilun! Ihan huimaa! ♥ Aape alkaa jo päivä päivältä enemmän muistuttaa minua! Tänään se leikki varmaan 10 minuuttia kielellään ja teki mitä kummallisempia juttuja. Itsekkin olen varsin usein kielelläni jotain pelleilemässä tai sitä näyttämässä. Hahah! :D

pari selvennystä, juoksutusta, tms.

 Kun olen päässyt kehumaan Aapea luoksetulostaan nykyään ja paljon, niin eikö sen eilen pitänyt tehdä asiaan muutosta. No minulla ei itse asiassa ollut mikään kiire, joten otin Leon ja Memmun karsinaan ja touhusin hetken niiden kanssa.
 Tarkoitukseni oli lähteä Aapen kanssa vain aiiivan pienen pienelle maastolenkille, joka olisi ollut vielä varmaankin rauhallinen. Ei sitten enää huvittanut ja juoksutin herran. Aape liikkui oikein kivasti, kaikki asekellajit onnistui hyvin ja laukka nousi yllättävän helpolla. Sai ainakin hyvät liikunnat hiestä päätellen. Päätteeksi Paape sai paaljon rapsutusta.
 Noniin, sitten näitä "selvennyksiä". Eli kerroin siitä "mööpeli päivyristä", josta lupasin selittää paremmin. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, se on (paksu) kierrevihko, johon kirjoitetaan miten Aape (ja silloin tällöin Leo) on liikutettu, tms. Lisäksi sieltä löytyy, jotain tallin "hoito" ohjeita, jos olen oikeasti tosi kipeä ja joku muu joutuu hoitamaan hepat minun puolesta.
 Sitten asiaan numero 2. Pidemmän harkinnan jälkeen, olen päättänyt ainakin näkä kaudet, kun koulua on vuokrata Aapea ainakin kerran viikossa. Mietin kauan, että kyllä sen saan yksin hoidettua, mutta se on sekä minulle, että Aapelle parempi näin. Aape saa liikuntaa ja kaikki on iloisempia. Se mikä selkeytti ajatustani, oli se, että Reetta sattui juuri etsimään uutta ratsastettavaa.
 Nyt kun Reetta saa mopoautonsa vakituiseen käyttöön, hän käy ainakin joka keskiviikko ratsastamassa, koska minulla on soittotunti. Reetta saattaa myös joskus tulla auttelemaan muutenkin ja liikuttamaan Aapea, jos minulla on jotain muuta.
 Tänään Reetta kävi sitten ratsastamassa ja ratsasti ensin Leolla ja sitten Aapella. Aapella hän meni ilman satulaa ja meni taas niin kivan näköisesti, mitä vilkuilin ja kävin sitten vähän lähempääkin kurkkimassa, juttelemassa ja nappaamassa pari kuvaa. Tässä Reetan pikku teksti Reetan ratsastuksista:

 Eli jatkossa keskiviikkoisin kenties tulee tuollaiset "tekstikuvat", joissa Reetan ratsastus"kokemukset". :)

Maailman onnellisin ponityttä!

 Ja huomenna ehkä maailman kipeinkin!

 Näähähäää! Tänään koulussa oli jo kaksoistunti liikkaa ja meillä oli jalkkista. Oli ihan sikahyperkivaa ja menokin oli sitten sen mukaista, vaikkei ehkä tästä pallerosta sitä uskoisi. :D
 Aamulla oli ihan sika paksu sumukerros ja oli aivan pakko ottaa kamera kouraan ja lähteä ottamaan poneista "pari"(=yli 50) kuvaa. Rapsuttelin heeboja ja nappailin kuvia ja katsoin kelloa. Kääk! Olin ollut yli puoli tuntia heppojen kanssa. Rapsautin ponit läpitse vielä pari kertaa ja sitten lähdin valumaan sisälle. Pikamuuntautuminen ihmistenilma kuntoon ja menoks.

 Kun tulin koulusta, en olisi millään keksinyt mitä tehdä Aapen kanssa. Ratsastamaan meno venyi ja vanoi, kun yritin karttoja kaivelemalla etsiä uusia reittejä, yhdistellä mielessäni vanhoja maastoja jotenkin uusiksi, keksiä jotain! Pelto oli sen verran liukas, että sielä ei kummosempiin olisi pystynyt. Olisi tehnyt mieli kasata pikku este, mutta pohja rajoitti.

 Menin kuitenkin hakemaan Aapea, tietämättä yhtään mitä tehdä. Se oli löytänyt jonkun makoisan kurapaikan, jossa pyöriä. Harjailin sen pyörivällä liikkeellä kumisuan avulla läpikotaisin. Pälisevät kurat sitten ihan pölärillä kuuseen. Innostuin setvimään hännän ja harjan perusteellisesti ja lyhentämään Aapen siilin ja sainkin siitä loppujen lopuksi mieluisan ja siistin.
 Heitin suitset päähän ja huovan + loimivyön (vaikka vannoin, että tätä yhdistelmää en enää tule käyttämään).
 Minun piti mennä lehmälaitumen mäelle kiertelemään, mutta kun olin lähdössä huomasin (hevosen selässä jo ollessani), että aitaa pitäisi purkaa, jotta meno onnistuisi. Lähdettiin sitten pellolle kokeilemaan onneamme.
 Kierrettiin neliötämme ja tehtiin voltteja. Aape oli oikein mukavan oloinen. Asettui hyvin ja myötäsi käynnissä vähän päätänsäkkin. Lähdettiin ravailemaan ja mentiin ensin ihan vain uraa pitkin. Aape oli niin niin niin kiva! Ja oli kyllä ihan mukava nähdä myös omaa kehitystä jälleen tasapainossa. :)
 Saatiin mentyä monta monta kierrosta putkeen ravissa ja rupesin oikein hurjaksi ja tekemään voltteja. Laukkaa ei ollut ollenkaan tänään tarkoitus ottaa, koska ruveta nyt minä ilman satulaa sen kanssa takkuamaan. Ravi kuitenkin sujui niin hyvin, että aivoni pehmenivät.
 Laukka pohkeet ja Aape teki varsin näpsäkän kerrasta vasemman laukan noston! Wuhuu! Wihahuu! Jee! Joo laukattiin pari kierrosta ja ravattiin taas hetki. Toinen laukannosto oli ihan uu mama! Perfect! Mun poni oli tänään aika perfect!

 Laukattiin moonta monta kierrosta ja otettiin suhteellisen monta laukannostoakin. Olisiko yksi ollut ainoastaan väärä..?
 Vaihdettiin suunta ravailtiin hetki ja laukattiin. Olin oikeasti aivan onnessani! Ennen hyvä jotta pysyin suoralla metsätiellä hitaassa ravissa kyydissä ja nyt. En olisi ikinä voinut kuvitellakkaan. Juuri tänään mietin, että haluaisin nähdä, kun joku ratsastaa Aapella pellolla ilman satulaa, mutta koska tänään oikeastaan enää muuta vaihtoehtoa ei ollut tein sen itse! Nykyään tunnen ilman satulaa ratsastaessani, miten Aape polkee takajaloillaan maahan, mutta ennen sekään ei onnistunut!
 Laukattiin kyllä ihan kunnolla ja meni vaan niin hyvin! Kerran Aape meinasi vähän ampaista, mutta nou hätä! Loppu ravit ja käynnit satunnaisten volttien kera ja sitten tallille. Lopuksi oli vielä pakko matkustaa "maailman ympäri" ja pyöriä selässä. Hyvä jotta jalka nousi kaulan yli! Katsotaan vaan huomenna! Makaisin hetken Aapen hikisen ja höyryävän karvapyllyn päällä ja hyppäsin alas! Pounille namia nassuun ja laitumelle.

 Ennen oikeasti pystyin vain "kylmästi" lähtemään tallilta heti ratsastuksen jälkeen pois ja Aape vain lähti syömään. Nytkin rapsuttelin vielä pitkän aikaa Aapea ja siltikin se jäi vielä tapittamaan aidan yli ja tuli niin lähelle kuin pystyi perässä - ja pakkohan mun oli vielä palata herraa rapsuttelemaan ja pusuttelemaan! Rakkauspakkaus! ♥ Harmi, ettei nyt illalla ollut kamera mukana, meinaan olisi tullut ihan kivoja kuvia, kun aurinko laski ja Aape söpöili.. :/ No nyt saatte tyytyä sumu kuviin!

Mamman musu

 Heeeipodei! Elikkästä. Eilen oli ihan kiva ilma ja suht lämmin. Aamupäivästä käytiin Teron kanssa mökillä uittamassa koiria. Tajusin vasta, etten ole vielä lainkaan kertonut, että meille jo yli kuukausi sitten tuli jämtlanninpystykorvanpentu (mikä sanahirviö?!?!) Urkki. No nyt kerroin! :)

 Oleskeltiin hetki koissujen kanssa mökillä ja koirat löysivät Tanjan jäämistöä olevan pallon, joka oli aivan mahtava aarre!

 Päivä kului tosi nopeasti. Illemmalla sitten lähdin ratsastelemaan Aapen kanssa. Heitin kuolaimettomat sille nassuun ja lähdettiin maastoilemaan.

 Käytiin kääntöympyrällä ja Aape meni kyllä tosi hyvin! Kummatkin laukat, jotka halusin nousi! Paras mussu ikinä! Jarruissa ei ollut kanssa mitään ongelmaa, joten ihan oiva ostos oli nuo kuolaimettomat.

 Tultiin pois ja menin kuluttamaan aikaani heppojen kanssa laitumeen. Nyt Aape on alkanut oikeasti "seurustelemaan" ja kommunikoimaan enemmän kanssani muulloinkin kuin ratsastaessa. Se voisi oikeasti varmaan seurata minua maailman tappiin.. Silloin ainakin kun sitä huvittaa! Se pyöri ympärilläni ja hääsi ponit kauemmas. Istahdin maahan ja raapustin Mööpeli päivyriin tekemiset. Selitän tätä juttua joskus tarkemmin!

 Ponit siinä nuuhkivat minua ja tulivat ratsuteltavaksi. Oleskelin heppojen kanssa ainakin reilusti yli puoli tuntia, jollen jopa tunnin tuollain ihan vain oleskelun merkeissä.

 Tänään vettä tuli aamu puoli kahdeksasta ihan iltaan saakka. Koko päivän oli harmaata, synkkää, kosteaa ja koleaa. Yhh. Koko ajan vain satoi, satoi ja satoi, joten pellotkin olivat niin märät, etten ratsastamaan lähtenyt. Heppojen kanssa kävin toki jutustelemassa ja hyvä jottei Aape syliin tullut. Nytkin se painoi päänsä olkapäälleni ja sain roikkua sen kaulassa ja halailla sitä. Kuukausi kaksi takaperin ei olisi tullut tälläinen kuuloonkaan, vaan Aape olisi repäissyt itsensä pois, ottanut ja lähtenyt. Silittelin heeboja jonkin aikaa ja tulin takaisin sisälle.

 Tämä päivä tosiaan pitkälti vierähti kouluhommissa.

 

Paras kuva ikinä!! :D