Tunnin samoilut

 Tänään olin erityisen ilkeä (ja laiska), joten otin ponit kiinni laitumelta ja suitsin Aapen. Poni jäi kiinni puuhun, mutta kuitenkin niin että pääsi liikkumaan hyvin. Ei ollut inspistä korjata aitaa. :D
 Lähdettiin käppäilemään Aapen kanssa ja mentiin tuonne 3:n kilsan lenkille. Kun päästiin metsätielle alkoi satamaan vähän. Kun tultiin risteykseen mistä kääntyy joko kotiin päin, suoraan tai mäkireitille mietin hetken menenkö kuten ajattelin.
 Ei tarvinnut kauaa arpoa ja turpa kohti alamäkeä, vaikka satoi. Käppäiltiin mäki alas ja sitten käännyttiin alas. Aape tarpoi mäen ylös ja tuntui, että meni tosi nopsaan.
 Käppäiltiin kotiin, eikä kyllä ollut mitään extremeä. Vähän yritettiin pellon kautta kiertää kotiin, mutta oli yksi liian iso oja.. :D

pikakuulumiset

 Äyhhh. Poden huonoa omaatuntoa, koska en kerkeä/saa aikaiseksi kirjoittaa tänne.. Taas on kolme päivää kulunut ja nyt vasta postausta, mutta eiköhän me selvitä.



 Maanantaina Emmi tuli meille. Lähdettiin ajelemaan ja tehtiin Aapen kanssa kunnon lenkki. Matkaa kertyi joku 15 km ja oli kivaa. Aika paljon ravattiin ja ne muutama laukka pätkä laukattiin, ja välillä aika lujaakin.
 Enpä nyt tiedä, mitä muuta siitä reissusta kertoisin. Hauskaa oli ja Aape vaikutti ihan tyytyväiseltä. :D



 Emmi uskaltautui ponin selkään ja oon kyllä niin ylpeä siitä tytöstä. Pieni ja pippurinen! Poni näytti rodeo taitonsa, mutta Emmi kipusi viitisen kertaa uudestaan selkään. Leolta tosin ei onneksi korkealta putoa!





 Eilen laitettiin nokka kohti särkänniemeä ja sielä se päivä sitten kuluikin. Tanja ratsasteli eilen.



 Tänään kävi Jenni kurkkaamassa pitkästä aikaa missä mennään ja erityisesti katsottiin Aapen laukkaa. Nyt meillä on ohjeet, millä lähdetään reenaamaan erityisesti Aapepaapen takapäätä, jotta saadaan laukka rullaamaan - kunnolla! ;)



 Illemmalla Emmikin vielä kävi selässä laitumella ihan yksinkertaisesti riimun kanssa. Ja on se Aape vaan niin tottelevainen. Näissä tilanteissa sen oikein huomaa.

 














 

habareeniä

 Aapella oli tuossa pari vapaa päivää, syystä tai toisesta. Hinku ois ollu ratsastaa, koska pelto, pelto, pelto! Muutta vettä satoi kaatamalla (eikä se vielä mitään), mutta tuo tuuli!
 Eilen iltanavetan jälkeen hain hepat ja heitin Aapelle ratsastusvyön selkään. Suitset naamariin ja menoksi. Menin yhdelle isolle pellolle ja käppäiltiin se pari kertaa ympäri. Otettiin ravia ja fiiliksen nostattamiseksi yksi veto laukkaa.
 Sitten jatkettiin ravissa. Ravattiin muutama kierros ja sitten se hupi vasta alkoi! Laukkaa, laukkaa ja laukkaa! Oikea ajatusten nollaus. Välillä kyllä oli kyllä vauhtia ihan kiitettävästi, ja hallittavuus... kohtalainen. :D
 Kerran kyllä herra säikäytti, kun laukattiin ja poni ei kerinnyt tietty miettiin jalkojansa, kun täytyi vaan painaa niin lujaa eteenpäin. Herra sotkeutui etukinttuihinsa ja sitten oltiinkin jo tutkailemassa maankoostumusta vähän lähemmin. Tai Aape oli. Itse roikuin kaulalla ilman jalustimia. Hetkeksi tuli sellanen iik-fiilis, kun ohjat lensi ja Aape jatkoi kun tasapainon sai laukkaa ja kiihdytti ja kiihdytti.
 Hengissä ollaan ja vielä yhtenä kappaleena! Ei muuta kun laukka jatkumaan ja kun olin tyytyväinen oikeaan kierrokseen niin vasempaan.
 Sinänsä huono päätös. Olisi pitänyt ensin hoitaa vasen suunta pois alta. Siinä vaiheessa Aape alkoi käymään jo varsin kovilla kierroksilla. Sain kerran aluksi sen laukan nousemaan ja herranjesta sitä vauhtia! Mentii lujaa. Todella lujaa. Ajattelin kuitenkin, että nyt kun nousi niin jatketaan, että kyllä se siitä hidastuu ja rauhottuu. Suoraan sanoen ja paskat! Vauhti kiihtyi ja ratsastin isoa ympyrää ja suoraan, kunnes totesin, että ei, ei, ei. Oma tasapaino ei anna vielä tuohon peräks. Vauhti oli niin kova ja käännökset niin teräviä Paapella, että otettiin käynti.
 Ajattelin, että kyllä se vielä sieltä nostettiin ja sitä sitten työstettiin ja kun se nousi ja sain Aapen nostamaan sen edes niin, että se kulki suioraan, niin hyvä. Todella hyvä.
 Otettiin vielä pari kierrosta oikeaan suuntaan ja sitten ravattiin vähän ja käveltiin reippaasti loppukäynnit.
 Tämän päivän olen viettänyt kaverin rippijuhlissa ja nyt sitten sataa kaatamalla ja taas ihanasti tuulee ihan sairaasti.
 ps. Läppäri kenkkuili, eikä mukama löytänyt nettiä, modeeminkaan vierestä, joten en saa kuvia tänään. :(

Pelto + Aape = I'm lovin' it! ♥

 Ummmh.. En nyt toissapäivästä kerro niin kovin tarkasti, koska päässä ei ole paljoa mitään muuta kuin eilistä, koska oli niin kivaa!
 Joka tapauksessa edes vähän. Eli toissapäivänä lähdettiin Aapen kanssa maastoilemaan, jälleen ilman mitään määränpäätä. Meidän tiehaarassa seistiin ja mietittiin piiitkään (about 5 minuuttia :D) mihin suuntaan lähdetään.

 Ajattelin olla Aapelle kiva ja lähteä sinne minne herra haluaa, mutta hetken vaihtoehtoja mietittyä lähdinkin toiseen suuntaan. Päädyimme jälleen 6 km pituiselle kääntöympyrä lenksulle. Siitä oli tarkoitus vielä jatkaa toiseen suuntaan ja käydä sitten yksi piiiiiiiiiitkänpitkänpitkänpitkä mäki kävelemässä alas ja ylös ja siitä kotiin.
 Lähettiin menee mettätietä. Aape liikkui ihan hyvin eteenpäin ja välillä sai vähän himmaillakkin. Laukkailtiin ihan rauhallista laukkaa ja mentiin sellain, mikä hyvältä tuntui.
 Meiltä jäi kakkoslenkki tekemättä, koska Aape meni niin hienosti kääntöympyrä lenkin ja sitten tultiinkin kotiin.

 

 Eilen päivällä kulutin pari tuntia aikaa hevosille aitaa tehden, jotta herrat pääsevät syömään taas vatsansa täyteen. Olin vähän puolikuntonen sillä edellisenä iltana minulla oli vähän kuumetta ja kurkku oli edelleen kipeä. Olin kyllä tyytyväinen kun hepat pääsivät aitaan ja sitten pääsi hyvillä mielin juomaan lisää kuumaa mehua.
 Minun ei pitänyt mennä ratsastamaan eilen juuri tuon kurkkukivun takia, mutta koska meillä alkoi rehun teko ja yksi tasainen pelto oli jo ratsastuskelpoinen, niin eihän sieltä voinut pysyä pois!
 Ei muutakun huivi kaulaan ja menoks. Aape oli vähän kahden vaiheilla antaako kiinni, vai eikö anna. Mietinnän jälkeen kuitenkin päätyi tulemaan luokse.
 Herra kuntoon ja menoksi. Aape oli hetken työstön jälkeen hyvin kuulolla ja varsin eteenpäinpyrkivä. Tehtiin paaljon voltteja, jotta saatiin asettuminen ja hyvä tuntuma pidettyä.

 

  Lähdettiin ravailemaan ja todellakin sitä vauhtia oli ihan kohtalaisesti. Itse rekisteröin eiliset vauhdit peltovillitykseen pitkästä aikaa! Hetken päästä Aape alkoi vähän rauhoittua ja alettiin ravissakin työstämään vähän enemmän. Oltiin pienellä kaahotusvaihteellakin tehty voltteja, mutta nyt keskityttiin niihin vielä "täydellisemmin" ja huomioitiin pienempiäkin virheitä niistä, sen verran mitä itse pystyin.
 Lähdin ensin työstämään vasenta laukkaa ja suoraan sanoen olin vaan niin iloinen kun se edes vielä sieltä nousi, vaikka "vasta" kolmannella kerralla!
 Vasen laukka, kun se nousi oli varsin... mielenkiintoista. Välillä tuntui, että koko poni kaatuu, ja kulmat oli todella jyrkkiä. Toisessa päässä Aape teki sitä, että kääntyi suorilta kotiin, eikä ollut oikeastaan mitään mahdollisuutta saada sitä menemään aluksi oikeaan suuntaan.
 Siirryttiin hetkeksi raviin ja sitten oli taas pieni muotoinen työ saada se vasen laukka nousemaan. Kun se nousi se oli vieläkin aika kaahotusta ja Aapen "mielivaltaista" touhua. Laukattiin hetki ja Aape alkoi olemaan vähän enemmän kuulolla jälleen. Pudotin vielä kerran raviin ja nostin laukan. Laukka nousee kyllä, kun vaan antaa todella selkeät avut. Nyt menikin jo paljon paremmin ja jätettiin kierrokseen, jotta jäisi onnistumiseen.

 Oikeaan suuntaan sitten ei oikeastaan ollutkaan enää mitään ongelmia. Kerran oli ravissa niin, että tultiin samaa reittiä, mitä oltiin kierretty jo monta kertaa ennenkin, niin joku ruoho oli todella pelottava, Aape veti liinat kiinni ja hyppäsi sivuun. No panic. Express ja matka jatkuuuuu! ;)
 Laukka onnistui paremmin kuin olisin uskonutkaan. Se oli kolmitahtista ja rullaavaa, onneksi! Eli maastoilu ei ole vielä pilannut kaikkea! ;)

  Laukattiin oikeaan suuntaan monta kierrosta, niin pitkään, että Aapella alkoi jo vähän tahti hidastua. Aape laukkasi korvat tötteröllä ja huomasi, että oli sillekkin ihan kivaa vaihtelua. Ja jos Aape tykkäsi, niin arvatkaa vaan. Niin tykkäsin mäkin ja ihan sikana!

Koita nyt jo tulla sieltä satulahuoneesta urpo!

 Tehtiin oikeeseen suuntaan pääty-ympyröitä ja välillä vähän muuallekkin ympyröitä laukassa, kun se sujui niin ongelmitta.
 Lopuksi ravattiin aika pitkällä ohjalla volttien kera ja sitten käppäiltiin. Hieno Aape!

Tervetuloa takaisin, kuvat! ♥

 Jeaaah! Tänään sain vähän neuvoa photobucketin käyttöön Marialta ja vihdoin saadaan kuvia tännekkin. Niitä kun ei liiemmin ole täälä ollut... Myönnetään. :D
 Ensimmäisenä tässä pari kuvaa pienestä Lilli neidosta!

 







 Noin. Toissapäivänä käytiin heppojen kanssa ajamassa. Kävin hakemassa hepat ja harjasin ja valjastin ensin Aapen. Aluksi kun olin harjaamassa Aapea Leo repi itsensä irti ja lähti karkuun. Se on hukannut riimunsakkin, koska se ilmeisesti oli niin venynyt, koska se on sellainen reuhupena.
 Siinä sitten sitä metsästin ja kun Aape oli valjastettu kärryjen perään laittoa lukuun ottamatta siirryin harjaamaan ponia. Poni oli erimieltä ja hyppäsi kahdelle jalalle minua kohden. Voi mikä ihana pikku söpöläinen! Kun Leo oli harjattu suitset herralle päähän.
 Kun Tanja sai navetassa työnsä tehtyä laitettiin Aapelle kärryt perään ja haettiin poni. Tanja piti ponista kiinni ja minä ajoin. Lähdettiin ja poni olisi halunnut vaan ravata. Käveltiin aluksi ja kun päästiin metsätielle, poni sai haluamansa.



 Että se tuli lujaa! Naurettiin todella! Leossa olisi selvää raviponi ainesta! Loppuun saakka ravia, niin kauan kun vain pystyi! Vaikka Aape laukkasi, poni ravasi. Ookoo lopulta siirtyi kyllä laukkaan, mutta mahdollisimman kauan meni ravissa.
 Käytiin tuo kuuden kilometrin kääntöympyrä lenksu ja kun oltiin kotiin päin tulosa, sanoin Tanjalle, että otetaan vielä yksi laukkapätkä. Tanja sano, että jos otat ponin. No toki kaikkea täytyy kokeilla. Tanja oli kyllä valittanut joissain kohtia, että poni hyytyy ja käsi jää matkalle, mutta mitä pienistä.
 Kun laukka nousi poni pysyi ihan hyvin mukana. Yht äkkiä se veti liinat kiinni ja refleksinä takerrun Tanjaan kiinni ja huusin vaan "pysäytä,pysäytä,pysäytä!!" Poni päätti ruveta sontimaan kesken laukan ja pysähtyä. Jees!



 Lopulta päästiin kotiin ja molemmat hepat olivat hikisiä. Olin suunnitellut hiukan lähteväni Aapen kanssa jatkamaan, mutta kun herrakin oli jo hikinen, ajattelin että menkööt ponin kanssa.
 Eilen kun olin lähdössä ratsastamaan alkoi ihanasti sataa vettä ja napsautin akiles jänteeni. Tänä aamuna olisi ollut hieman parempi keli ja lähdin innolla huoneestani yläkerrasta rappusia alas juoksujalkaa.. Pääsin kolme rappusta ja naps. Ehanaa. Eipä lähdetty ratsastamaan.
 Sitten kun olisi jalka jo jotenkin antanut periksi ruvettiin siirtämään vasikoita pihalle ja sitten tuli ukkonen, vesisade, ukkonen, vesisade... Huomenna jos lähtisi hiukan pidemmälle - jos ei ole liian kuuma.

Terkut Pohjanmaalta!

 Tsau taas piiiiiitkästä aikaa! Elikkä maanantai aamuna lähdin vähän extempore kummitädille Haapavedelle. Kello oli jotain vajaa yhdeksän kun sain pakattua, leipä matkaan ja äkkiä kohti Parkanon juna-asemaa. Elämäni toinen kerta, kun matkusitin junalla ja eka kerta kun menin aivan yksin!
 En ollut kerinnyt pahemmin asiaa miettimään, sillä asia tuli niin nopeasti. Paikan päällä sitten rupesi jo hieman jänskättämään. Heti alkuun meinasi tulla kiire, kun menin väärään päähän junaa, ja kysyin konduktööriltä(tööritaitooriihansama!:D) onko tämä se ja se vaunu. Eipä ollut. Äkkiä juoksu toiseen päähän junaa ja kerkesin.
 Kävelin tyylikkäästi paikkani ohi ja tavaraa oli niin paljon, että hyvät, että mahduin kääntymään. Kun pääsin vihdoin istumaan rupesin järjestäytymään. Tavaraa oli ihan kiitettävästi ja oli varsin ahdasta.
 Matka sujui ihan hyvin ja aikataulussa pysyttiin. Loppumatkasta uskaltauduin jo hieman levittäytyä viereisellekin penkille, johon ei onnekseni ketään tullut.
 Kummitätini oli 7kk ikäisen tyttönsä kanssa minua vastassa ja mentiin ensimmäisenä kiertämään vähän Ylivieskan Kärkkäistä. Ostin pikku-Jennalle minnihiiri bodyn ja tutan nätin ja pirteän kesämekon.
 Kävästiin syömässä ja sitten lähdettiin kummitätini kotia kohti. Aikaa saatiin tuossa välissä ihan hyvin kulumaan.
 Ilta kului nopeasti. Käytiin kävelyllä Jenna rattaissa ja kaikkea perusjuttuja.
 Seuraavana päivänä suurimmaksi osaksi hilluttiin vain heidän kotonaan. Vähän käytiin tuulettumassa, kun ajettiin Nivalan kautta Haapajärvelle katsomaan koiravauvaa. Tarkoitukseni ei ollut tulla kotiin koiravaavin kanssa, vaikka siihenkin olin varautunut, mutta eikös pikku Lilli-neiti mukaan lähtenyt.
 Tiistai kului myös nopeasti ja Jenna meni nukkumaan jo yhdeksän maissa. Ilta kuitenkin venyi kummin kanssa jutellessa yli yhteen.
 Keskiviikkona ei mitään erityistä kerittykään tekemään. Haettiin Lilli ja sitten olikin jo aika lähteä juna-asemalle.
 Lilli hurmasi minut sosiaalisuudellaan ja uteliaisuudellaan. Se on 3 kk vanha islanninlammaskoira, joka on oikein kivan oloinen pakkaus.
 Junamatka sujui Lillin osalta hyvin. Lilli nukkui jo automatkan yli 40 min asemalle ja junassa, kun totesi ettei ole mitään tekemistä nukkui, ekan tunnin lattialla ja sitten sylissä. Pari tuntia nukkui putkeen ja sitten kävi oikein mallikkaasti pissimässä laatikossaan papereille.
 Nukkuminen jatkui ja tosiaan neidin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Junassa sen sijaan oli jotain häikkää. Kolmen tunnin matka venyi neljään, mutta selvittiin. Juna pysähtyi ennen Lapuaa keskelle metsää ja sitten sammui Lapuan asemalla. Lisäksi Seinäjoen jälkeen pysähtyi ja seistiin ihan kiitettävän kauan.
 Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päästiin lopulta kotiin Parkanostakin. Ilta kului pennun kanssa nopeasti ja kello olikin jo 12 kun pääsin itse vasta nukkumaan.
 Puoli kuusi aamulla Lilli oli sitä mieltä, että nyt riitti ja tuli tökkimään naamaa. Käytiin pihalla ja sitten ei enää penska antanutkaan nukkua.
 Päivä oltiin lähes kokonaan pihalla ja vedettiin parin tunnin päikkärit. Eilen illalla Lilli alkoi jo tutustumaan hevosiin paremmin, eikä tarvinnut enää murista tai haukkua, vaan voi haistella. Hyvä juttu!
 Kävin Aapen kanssa illalla 10 km lenkin, koska Aapella oli taukoa tuossa varmaan jotain 3-4 päivää, koska oli ukkostanut ja Tanja ei ollut päässyt ratsastamaan.
 Mentiin ensin kääntöympyrä lenksu. Aapen vasenlaukka ei nouse enää voltiltakaan... Se vaan lähtee vinottain oikeaa laukkaa. Oikeakin laukka alkaa jo paikka paikoin olemaan nelitahtista. Nyt kentälle ja pian! Jos vain pääsisi!
 Kuitenkin Aape meni ihan kivasti. Laukkailtiin rauhassa ja ravattiin vähän normaalia tahdikkaammin.
 Sieltä jatkettiin vielä toinen lenkki. Ravattiin tiehaaran ohi ja ihan hyvin meni. Muutenkin tuohon kakkoslenkkiin olin ihan suht tyytyväinen, joissain kohtia ois saanut Aape olla paljon paremmin kuulolla, mutta ihan hyvin selvittiin.
 Tänään ajattelin, että eilisen palautumisen kannalta käyn vain kävelemässä.  Menin ilman satulaa saattamaan Tanjan mökille.
 Kipusin vesiastian päältä ja en meinannut päästä, koska Aape meinasi lähteä alta ja kun yritti himmata tuli ravia.
 Lopulta kun selkään pääsin niin kohti mökkiä. Aluksi Aape olisi halunnut kotiin päin ja siinä vähänprotestoi.
 Muutenkin virtaa tuntui olevan aika paljon, ja kuolainta vastusteltiin ihan riittävästi. Lähdin mökiltä aika pian kotiin, koska kävi aika kylmä tuuli. Aape ei olisi millään malttanut odottaa, kun väistettiin yhtä autoa ja jotain siinä riehui, pyöri ja pompotteli.
 Käppäiltiin kotiin ja sai kyllä ihan jatkuvaa pidätettä  tehdä. Kotiin päästiin ja Aape takaisin laitumeen.
 En saa nyt vielä kuvia, koska blogger, mutta olen tämän päivän yrittänyt tutustua photobukettiin... Näin pikaisesti kirjoitettu postaus, koska Lilli riehuu sylissä, mutta on edes jotain.. :D

Kesä tulla tupsahti ihan kunnolla!

 Nyt on ollut monta aivan ihanaa lämmintä kuumaa päivää. Torstaina juoksuttelin Aapen ja nyt liikkui parhaiten kaikista juoksutuiskerroisvta. Saatiin vähän hikeäkin pintaan, ihmekös tuo, kun on näin kuuma.
 Aape on nyt saanut lomailla pari päivää(?). Perjantaina viimeisten kouluhässäköiden myötä en kerinnyt ratsastamaan ja lauantaina oli sitten kevätjuhla ja ylioppilasjuhlat.
 Käytiin Jämsässä ylppäreissä ja siellä se koko päivä sitten menikin, kun matkoihinkin meni kuitenkin se 2½ tuntia. En ole aivan varma ratsastiko Tanja Aapella, kun en kerinnyt illalla häntä näkemään, mutta luulisin, ettei kerinnyt ja sääkin oli hieman arpova ukkosen ja sateen välillä.
 Eilen sain illemmalla idean, että menenkin vasta joskus puoli kahdeksan/yhdeksän maissa ratsastamaan. Harjailin Aapen ja myrkytin hyönteisiä vastaan. Harkitsin kovin pitkään koulusatulaa ja päätin mennä noiden laitumessa, vaikka onkin vähän epätasainen.
 Päädyin lopulta kiefferiin ja ihan hyvä niin lopputulokseen nähden.
 Mentiin pellolla ja tehtiin voltteja. Aape oli hetken päästä varsin hyvin kuulolla, ja asettui yllättävän kivasti miten pyysin.
 Käynti alkoi sujumaan ja siirryttiin raviin. Oli varsin virtaisa poika! Se oli kamalaa! :D Mentiin miten sattui ja jos lähti volttia tekemään se oli halkaisijoiltaan iso, mahdollisimman iso. Hyvä jottei kyljet hiponeet aitalankoja. Otin laukkapätkän ja mietin, että eka vähän virtaa pois, mutta tuolla energialla pelto jäi pieneksi.
 Lähdettiin maastoon jatkamaan ja ravasin oman tien ja kun päästiin isommalle tielle, missä mistään ei kuulunut auton ääntä kaasuhanat pohjaan.
 Aape oli aluksi hiukan hämillään, että saako nyt oikeasti mennä? ja saikin ihan kunnolla antaa aluksi vauhtia.
 Käännyttiin metsätielle ja siellä vasta mentiin. Aluksi oli hieman tahmeaa hakua, että mennäänkö oikeasti. Sitten kun Aape ymmärsi jutun idean, niin johan mentiin! Ja nyt ymmärrään, miksi jos mennään ihan täysillä istutaan kevyessä istunnassa... :D
 Painettiin menemään toiseen suuntaan se reilu 3 km täyttä laukkaa lukuun ottamatta paria mäkeä. Se on niin hienoa, siinä ei ajattele yhtään mitään, ja näin kesällä lämmin kesätuuli puhaltaa kasvoihin!
 Loppumatkasta kääntöympyrälle päin ei tarvinnut enää kysyä, että mennäänkö, vaan sitten mentiin. Aluksi vielä sai sanoa erikseen laukka.
 Kotiinpäin tultiin aluksi myös aika lujaa, mutta mitä lähemmäs tultiin, alettiin himmailemaan, jottei jää herralle ymmärystä, että kotiin saa tulla lujaa.
 Se oli hienoa. Se vapauden tunne. Loppumatkasta Aape kyllä otti tosi kivaa ihan rauhallista ja "koottua" laukkaa ja että se poni oli märkä.. ja vaahdossa. :D
 Päästin ne hetkeksi täyttämään mahojaan ojanreunolla rehottavilla ruohoilla ja täytin niiden laitumella olevan vesiastian. Hepat aitaan ja iltaruuat.
 Nyt tulee varmaan kolmenpäivän kirjoitustauko, kun lähden kotoa pois vähän kauemmaksi! Siitä lisää myöhemmin.. ;)