virtapiikki

 Heehee! Tänään oli ihan mahtipäivä! Kävin Urkin kanssa kävelylenkillä ja mentiin jäälle. Käytiin tonkimassa sekä iso saari ja vähän kauempana oleva pikku saari, johon ei kesäisin ole asiaa, koska lokit ovat vallanneet se. Kierreltiin jäällä myös ympäriinsä ja kaikkialla näytti ja tuntui olevan yhtä tasainen ja paksu jääkerros. Päässäni mietin, uskaltaisinko lähteä Aapen kanssa. Aivot raksutti ja teki laskutoimituksia, että yhdellä jalalla olisi massaa yli sata kiloa + sitten se voima, millä se jäähän iskeytyy, tms muita matemaattisia laskuja. x)
 Lopulta sitten lähdettiinAapen kanssa jäälle iltapäivällä. Käveltiin ja ravattiin menomatkalla mökille. Mökin rannasta lähdettiin jäätä pitkin ensin ihan varovasti kävellen. Ruvettiin ravaamaan ja hetken päästä Aape alkoi rentoutua ja pärski tyytyväisenä. Nähtiin ihan mieletön määrä mökkejä erilaisilla hienoilla paikoilla, joista en ole ikinä tiennytkään, saati siitä millaisia kumpareita, ohuita niemiä, tms. tuossa järvessä on!
 Siirryttiin varovasti laukkaamaan. Aape oli aluksi aika tahmea. Ja sitten, hui kauhistus! Minun ja Urkin jäljet tulivat ja Aape oli aivan kauhuissaan! Laukasta se pysähtyi nelijalkajarrutuksella, loikkasi yli ja käännähti niite kauhistelemaan. En kyllä tiedä miten edes pysyin kyydissä, ilmeisesti ihan hyvin.. :D
 Muutaman kerran Aape kauhisteli tosiaan jälkiä, jopa omiaan ja pari kertaa jo mietin, koska olen tuola lumen seassa. No enpä ollut ja lopulta Aape tottui silloin tällöin vastaan tuleviin omiin jälkiimme, vaikka jäätikkö muuten olikin aika pitkälti koskematon.
 Pikku hiljaa Aapen tahmeus alkoi kadota ja se itse asiassa keräsi kierroksia toden teolla! Ei mitenkään huonolla tavalla. Tuonne mentiinkiin päästelytarkoituksissa. Oltiin järven lähes toisessa päässä ja otettiin kiintopisteeksi oman mökkimme "edustalla" oleva saari. Laukattiin mukama niin lujaa, kuin Aapen kintuista lähti. 
 Laukkattiin paljon ja mentiin ympäriinsä, kuitenkin aika lähettyvillä edellisiä menokohtia, koska ne ainakin kantoivat. Aape tuppasi oikein kuumenemaan ja sai pitää ihan kunnolla vastaan. Pääasia, että herra tuntui nauttivan! Se painatti korvat hörössä ja höristen pitkin avointa jäätikköä! Nyt täytyy sanoa, että mentiin oikeasti lujempaa kuin koskaan ennen! Se meni ihan mielettömän lujaa! Annoin herran painattaa ja olin itse kevyessä istunnassa. 
 Aina uudelleen ja uudelleen tuli fiilis "vielä kerran, jos vielä kerran". Lopulta tuli se viimeinen kerta ja otettiin tarkoituksella rauhalliset laukat, jottei Aapelle jäisi kaahotus päälle. Suureksi yllätykseksi Aape kokosi itseään ihan superkivasti ja menikin aika rauhassa, kun sitä pyysin. 
 Tultiin maihin ja ravailtiin + käveltiin kotiin! Oli kyllä ihan super hienoa ja kivaa! Vielä kun olisi ollut vähän kaveria, jonka kanssa spurttailla. Mutta mehän pidettiin ihan tarpeeks toisillemme seuraa! ♥