maasto kuvin ja sanoin

 Tänään lähdettiin Apsin kanssa taas maastoilemaan heti aamusta. Oli jälleen ihan mahtava keli ja onneksi mentiin heti aamusta, koska nyt on taivas ihan pilvessä!
 Suunnattiin ensin haaskanlenkille. Ravattiin taas oikein hyvät alkuravit ja ainakin Aapen lihakset pääsivät lämpiämään ihan kunnolla. Nähtiin myös jo tämän kevään 3. käärme!
 Metsätielle päästyä ruvettiin laukkailemaan. Aapesta huomaa, kuinka se tykkää tuosta haaskan lenkistä. Se on suht tasainen pohja, mutta jonkin verran mutkitteleva tie, joten tulee kivaa vaihtelua ja noista käännöksiä!
 Sen olen myös huomannut, että Aape vähän kuumuu tuolla. Sai välillä ihan reippaasti pidättää, mutta Aape oli tänäänkin kyllä niin ihana, ettei mitään valittamista.
 Yhdessä kaarteessa tehtiin puolivahingossa laukanvaihto ja saatiin sitten samalla vasen laukkakin ratsastettua tänään.
 Oltiin tulossa jo kotiin päin, mutta koska oli niin hieno keli, poikettiin vielä linkintielle. Ravattiin aluksi jonkin matkaa ja sitten aina mahdollisuuksien mukaan laukkailtiin.

 Siellä tajusin, että en ole varmaan koskaan ennen käynyt Aapen kanssa tuolla maastossa! Eikä mitään havaintoa miksi en. Viimeksi muistan käyneeni siellä ehkä vähän vajaa kaksi vuotta sitten Leksan kanssa maastoilemassa.
 Tuolla on todella vaihtelevaa maasto, vähän väliä mäkeä ja mutkaa. Ihan mahtavia maisemia, kalliota, metsälampea, yms.!

 Muistin, että siellä tosiaan on metsälampi, mutten muistanut, että se oli noin iso ja kaunis. Jatkettiin matkaa ihan perälle saakka, kunnes vastaan tuli tällainen "este".

 Hetken aikaa mietin, viitsinkö mennä kokeilemaan, mutta sitten ajattelin, että jos siellä tosiaan näkyy jotain todella huonoa tietä, aina voimme kääntyä Aapen kanssa takaisin.
 Lähdettiin kyltin ohi tuohon todella jyrkkään mäkeen ja kun pääsimme alas päin, tiellä ei näkynyt mitään. Todellisuudessa tie oli ihan täydellisessä kunnossa, ainakin näin paljaalla silmällä katsoen ja päällisin puolin muutenkin.
 Matka jatkui. Leksan kanssa en muistaakseeni koskaan käynyt ihan perällä, mutta kuusi vuotta sitten muistan käyneeni Voltaksen kanssa ihan tien päädyssä.
 Muisti kuva oli "synkkä" metsä ja umpikuja. Tiesin, että johonkin tuonne tielle oli joskus aloitettu mökin rakennus, muttei ollut mitään hajua mihin. Mäen päällä sitten olikin jo yksi rakennustarvike suoja, mökin hökkeli ja sitten oikealla päin oli jotain mökkejä. Ja se, mikä sai minut aivan ymmälleen.. Siellä oli järvi! Ihan törkeän hieno ja kaunis paikka! Mentiin jonkin verran lähemmäs puiden lomasta kaunista järveä ihastelemaan, mutta jäätiin aika kaus, kun en halunnut kenenkään mökkitietä lähteä talsimaan.

 Hetken tuota näkyä ihastualtemme käännyimme takaisin kotiin päin. Laukkailtiin ja ravailtiin. Metsälammen kohdalla pysähdyttiin siihenkin hetkeksi katselemaan ja kuuntelemaan kaiken maailman lintujen ääniä. Tuolla kun asustaa jos jonkinmoista siipiniekkaa.

 Poikettiin vielä ihan linkinkin juurella kurkkaamassa ja sitten mentiin aika pitkälti suorinta tietä kotiin ravissa ja käynnissä.

 Linkki sellasen välimatkan päästä, että pystyi katsomaan ilman, että taittoi niskaansa täysin.. :D

 Tänään tuli ainakin erilainen, varsin hyvä ja pitkäkin lenkki vielä heitettyä. Apsi on niin ♥!

kesän peltokausi avattu

 Eilen lauantaina meillä oli koulua. Oli niin mahtava kelikin, että kyllä pänni olla jossain pirun turhanaikaisessa lauantai työpäivässä...
 Vähän extempore koulupäivän jälkeen kaverini Jemppu tulikin meille. Siivottiin ensin karsinat ja sitten lähdettiin ratsastelemaan.
 Käytiin kurkkaamassa tasaisemmat alapellot, mutta ne ovat edelleen liian märät paikka pakoin. Mentiin kurkkaamaan vielä yhtä peltoa. Se oli kuiva! Ei ehkä niin täydellisen tasainen, mutta kuitenkin kuiva ja sen verran tasainen, että siinä pääsi ihan hyvin menemään.

 Aape oli oikein mukavan tuntuinen herrasmies jälleen. Tehtiin voltteja sinne tänne. Aluksi Aape oli vähän sitä mieltä, ettei jaksaisi taivuttaa itseään kunnolla, mutta nopeasti alkoi sujua todella mallikkaasti!
 Siirryttiin raviin ja Aape liikkui niin hienosti! Kaikki avut menivät läpi todella helposti. Tasainen tuntuma ja tahti säilyi lähes koko ajan ja Aape teki voltitkin niin nätisti.
 Laukat onnistivat molempiin suuntiin todella hyvin! Laukka rullasi ihan mahtavasti, hyvä jottei voisi sanoa, että aivan kuin olisi keinuhevosen selässä ollut. Tempo oli sopiva ja Aape otti kaikki pidätteet todella näppärästi vastaan.
 Ravasin vielä muutaman kierroksen volttien kera ja sitten pääsi Jemppu yli vuoden tauon jälkeen hevosen selkään.
 Aluksi Jemppu käveli vain Aapen kanssa kierroksia, mutta uskaltautui ravaamaan ja muutaman siirtymisen jälkeen tuli ihan oikeat kevennyksetkin.
 Lopuksi loppukäynnit pitkällä ohjalla ja Jemppu kehui tykänneensä kovasti. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö! ;)

Maastoilu jatkuu

 Tiistaina Aapea ei olisi voinut yhteistyö kiinnostaa pätkän vertaa. Se juoksi karkuun ja näytti hapanta naamaa harjatessa.
 Koska halusin vähän vaihtelua maastoiluun, lähdettiin ilman satulaa. Heti jo meidän omalla tiellä tuli ensimmäinen kammotus. Paalit. Paalit, joita on samaisessa tienreunassa jököttänyt koko Aapen meillä olon ajan. Se kyttäsi, puuskutti ja kääntyili, juoksi ohi, tms. Muutama kerta sitten niiden vierestä ees taas mentiin, jotta Aapekin pystyi taas rauhallisin mielin toteamaan, ettei ne valkoiset möhkäleet sieltä ojan toiselta puolelta hyökkää ja syö pientä suomipoikaa.
 Matka jatkui kääntöympyrä lenkille. Aapea ei olisi yhtään huvittanut kulkea siinä missä piti, herra oli vähän hätähousu ja vielä pikkuisen raskas kädellekin.
 Laukka ei ollut ihan parasta mahdollista, mutta ihan kelpo menoa herra päästeli. Vähän välillä tuppasi kiihdyttämään ja pari kertaa meinasi kompuroida jalkoihinsa.
 Jotain hurjia uusia yksityiskohtia tuosta meidän maastolenkistä taas löytyi, mutta muuten meni ihan ok.

 Eilen käväisi meidän "keskiviikonratsastaja" taas. He olivat Aapen kanssa käyneet kuulemma reippaassa ja maastossa ja ihan hyvinkin oli mennyt.
 Tänään lähdettiin ihan pikkuiselle maastolenkille. Aape taas juoksenteli vähän aikaa ennen kuin antoi kiinni.
 Olen aina kehunut, kuinka minun rakasmussukka Aapeni seisoo aina niin hienosti jakkaran vieressä, kun minä pienenä ja pyöreänä kääpiönä kipuan sen selkään (ja kiristän vyön). Nyt Aape on hiffannut, että jos se ei menekkään ihan penkin viereen, tai astuu kauemmas, kun olen kiristämässä vyötä, tms. pitkittyy ratsastamaan lähtö. Ungh ja argh. Noo aina muutaman yrityksen jälkeen onnistuu.
 Mentiin tuo pikkiriikkinen neljän kilometrin maastolenkki. Saatiin ihan hyvin kaikki askellajit. Ravi oli varsin matkaa taittavaa ja vauhdikasta ja laukka rullasi tänään oikein hyvin!

 Heipsuliveei!

 Tänään mentiin tutkailemaan Apsin kanssa peltoja. Olisin oikeasti kuvitellut, että pellot olisivat kuivat, kun koko maa muuten on niin kovin kuivan oloinen ja ollut näin lämmin. Tänäänkin varjossa 16.5 astetta! ♥
 Noo, käytiin kurkistamassa muutama tasainen pelto, mutta vallitettavasti kaikki olivat ihan liian märkiä ja pehmeitä. Olin ihan henkisesti varautunut kovaan peltorääkkiin..
 Mentiin hetkeksi pyörimään tuohon kentänpohjalle. Käveltiin ja ravailtiin ja tehtiin voltteja. Kentänpohja on edelleen sen verran vaiheessa, että paljoa muuta siinä ei pysty tekemäänkään.
 Lähdettiin sitten vielä maastoilemaan. Haaskanlenkki oli eilenkin niin kiva, että lähdettiin sinne tänäänkin.
 Mentiin aika pitkälti samaanmalliin kuin eilen. Ravailtiin hyvät alku- ja loppuravit ja metsätie osuus oikeastaan laukattiin kokonaan ja Aape oli niin super! Laukannostot olivat todella hyviä ja laukka oli niin mahtavaa! Uuujea! 8)
  Lisäksi keli oli niiin ihana! Vaikka oli vain puolipitkillä hioilla varustettu t-paita ja ohut huppari, tuli kuuma. Nähtiin myös vuoden ensimmäinen käärme ja hyttyset sun muut öttiäisetkin on tänne löytäneet. Kyllä se kesä sieltä tulee! Hepatkin on jo useampana päivänä loikoilleet yhdessä aitauksessa ja paistatellut päivää. Eilen yritin kameran kanssa hiippailla hiljaa, mutta en saanut kuvia. Ikkunasta kuitenkin on päässyt noiden loikoiluja seurailemaan.

Hyvää pääsiäistä!

 Pääsiäinen on täällä ja niin tuntuu olevan kevätkin! Aivan ihanat kelit olleet! Kevään tullessa on myös varjopuolensa. Mökkiläisten kulta-aika tuntuu olevan alkanut. Ja Ellun hermot rupeavat olemaan jo nyt riekaleina.
 Tosiaan piti pitää kerrankin kunnolla rento pääsiäisloma, mutta joka päivä on käynyt yksi tai useampi pesue katsomassa eläimiä. Siis tänne vaan saapastelee ihan outojakin ihmisiä, jotka on joltain tutun tutultaan kuullut tai muuten vaan huomannut, että täällä on eläimiä (ja etenkin hevosia) ja tulee vaan kuin johonkin hemmetin eläintarhaan. Ihan ookoo, jos soittaa ja kysyy, mutta kun outoja ihmisiä ramppaa pihassa, tuo mukelonsa tänne, heittää vaikka toisen kakaran hyppiin trampoliinille ja sitten juostaan katsomassa hevosia, saatetaan päästää kakrut aitaan tms... Luojan kiitos nuo meidän elukat on suht täysjärkisiä..
 Mutta siis, kuulumisiin. Eilen meillä kävi ratsastamassa joku +10 v likka. Hengissä selvisin, ja vielä ihan suht hyvillä mielinkin.
 Kierrettiin tuo 4 km maastolenkki ja tepastelin perässä. Ihan kaikki askellajit Aape pääsi menemään ja menikin ihan mukavasti.
 Tänään pääsin ratsastamaan itse. Käytiin haaskan lenkillä ja oli kyllä niin mahtavaa!
 Ravattiin alkuun pari kilometriä ja Aape oli tosi mukava. Mitä välillä vähän unohti nostella jalkojaan.
 Metsätielle päästyä ravattiin vielä jokin pätkä ja ruvettiin laukkaamaan. Aluksikin, ihan mahtavat laukannostot käynnistä! Ja toisekseen ihan super ihanaa ja hyvää laukkaa!!
 Tämän lisäksi tie oli juuri lanattu ja oltiin varmaan ensimmäiset sen käyttäjät lanauksen jälkeen. Laukattiin lähes koko metsätie pätkä ja Aape meni vaan jotenkin niin superisti! Ei voi sanoin kuvailla! ♥
 Ravailtiin ja käveltiin löysin ohjin kotiin loppumatka.

 ps. Huomenna tulee ainakin toivottavasti kuvia!! En enää kerkiä/jaksa niitä latailla...

 Tänään lähdettiin heti aamusta ratsastamaan. Vettä oli ilmassa. Oli todella harmaata ja vettä ripotteli taivaalta. Suunnattiin turpa kohti kääntöympyrä lenkkiä.
 Kun siirryttiin raviin, Aape oli aluksi todella outo ja tönkkö. Se liikkui jotenkin aivan kummasti ja kurkin sen kinttuja jos jostakin vinkkelistä. Mitään ei näkynyt ja laitoin sitten herraan vähän lisää vauhtia. Sitten sieltä tulikin ihan normaali kunnon ravi! Ja vielä oikein hyvä sellainen.
 Metsätiellä meidän ensimmäisen ihan kunnon laukkapätkän tullessa ja meidän vielä ravaillessa, Aape oli ihan sitä mieltä, että eikö jo mennä..? Odotti kuitenkin ihan nätisti minulta apuja.
 Laukannostot olivat tänään aikas eriskummallisia, mutta laukka oli sitten sitäkin parempaa! Se rullaili oikein mukavasti ja Aape piti mukavaa tahtia yllä.
 Kääntöympyrälle tultaessa otin Aapen oikein kunnolla pohkeen väliin ja olin enemmän kuin tyytyväinen Apsiin! Se laukkasi niin hienosti ja keskittyneesti tänään tuon kierroksen! Matka jatkui ja Aape meni tasaisen varmasti hyvällä tahdilla.
 Meidän oli tarkoitus mennä haaskanlenkillekkin vielä, mutta kun herra oli niin hieno ja vettä alkoi sadella enemmän, mentiin suoraan kotiin ja oli kyllä ihan mahtava lenkki silti! Jeee! :) ♥

aika on rahaa

 Nyt täytyy sanoa, että on tämä blogin kirjoitus "vähän" jäänyt vähemmälle. Okei, täälä nyt ei sinänsä mitään ihmeellistäkään ole tapahtunut. Maanantaina minun oli tarkoitus tehdä yksi kiva postaus, koska se olisi ollut ihan hyvä siihen saumaan, mutta en kerinnyt henkilökuvan ja kokeisiin luku urakan alla sitä tekemään. Ehkä joskus sopivaan saumaan taas!
 Mutta siis tosiaan. Sunnuntaina tein, tein, tein ja tein (vielä kerran tein) henkilökuva esitystä 8 tuntia. En kerinnyt ratsastamaan. Tuohon kun vielä lisätään muut kouluhommat, sain koko päivän paiskia kouluhommien kanssa. Tämä viikko ei muutenkaan ollut yhtään minun viikko.
 Maanantaina tallille mennessäni olin ihan hermona, stressaantunut, jne. Aluksikin se henkilökuvatyö, jota olin hikihatussa vääntänyt lähes koko edellisen päivän, oli tehty väärin ja jouduin tekemään sen uusiksi, jippijee! Tosiaan edellisellä viikolla olin kolme tuntia viidestä pois, enkä ollut ohjeistusta kuullut, tai saanut tarkempaa selitystä.

 Tallille oli kuitenkin mentävä, ja sanoin vielä, että nyt Aapelle ei enää vapaata ja lähdin tuossa mielentilassa ratsastamaan. Kyllähän se Aape sen heti vaistosi.
 Herra vengurteli heti tiellä, eikä olisi millään halunnut mennä siinä missä minä pyysin. Jossei saanut mennä keskellä tietä, olisi pitänyt mennä ojan pohjalla, tai jossain sielä päin..
 Siirryttiin raviin. Niin... Aapen pää oli ihan taivaissa. Ja vauhti oli varsin epätasainen. Välillä sitä sai puskea kevennyksellä eteenpäin ja välillä meinas poni ampasta. Noo, ei mitenkään pahasti.
 Päästiin metsätiellä laukkaamaan ja se sujui kyllä ihan hyvin. Matka jatkui.
 Sitten päästiinkiin ehkä päivän mielenkiintoisimpaan tapahtumaan. Laukattiin tuttuun tapaan kohti kääntöympyrää. Laukka rullaili ihan hyvin ja näin ees päin. Kääntöympyrä meni ihan hyvin ja kehuinkin Aape ihan reippaasti. Juuri mietiskelin päässäni kääntöympyrän jälkeisellä suoralla, että nyt kyllä menee varsin hyvin. No sitten tuli kammottava ojan pientareella oleva risu! Kauhistuksen kanahäkki! Sivuloikka ja mamma veti stopin. Tämän jälkeen palattiin ainakin 3-4 kertaa suoran päähän ja otettiin alusta, mutta tuli ihan täyttä sählinkiä. En oikein tiedä laukkasiko, ravasiko, vai kenties kävelikö Aape vielä sinne joukkoon? Kenties jotain noiden kaikkien sekoitusta. Outoa se ainakin oli! Ajattelin jo, että ontuuko se ja hyppäsin alas tarkistamaan jalat. Ei mitään. Sitten kun piti kiivetä takaisin, eihän Aape ois paikallaan halunnut seistä.

 Sitten tehtiinkin niin, (kun olin selässä) että mentiinkin toiseen suuntaan, laukattiin kääntöympyrä ja jatkettiin siitä. Sekin jouduttiin pariin keertaan ottamaan uusiksi, mutta lopulta, lopulta yritykset palkittiin!
 Sitten Aape olikin ihan ok, mitä vähän meni pää taivaissa ja tuppasi kaahottamaan. Loppumatkasta jouduttiin ottamaan vielä yksi pätkä muutamaan kertaan uudelleen, mutta sitten joo ihan hyvin meni.
 Tiistai kului taas kouluhommissa.
 Keskiviikkona minulla piti olla ratsastaja, mutta hän ei päässytkään tulemaan. Kakkosvaihtoehtona oli Reetta, mutta Reettakaan ei omilta kiireiltään päässyt.
 Kaksi vapaata takana ja keksittiin, että Reetta tulee tänään ja lähdetään maastoilemaan molempien heppojen kanssa. Oltiin juuri lähdössä tallille ja tultiin rappusia huoneestani alas. Enkös onnistunut kaatumaan rappusissa ihan kunnolla. Ei mitään hajua mitä kävi, mutta omasta mielestäni en astunut ohi, tai liukastunutkaan.. Jotenkin vain kaaduin. Kyynerpää meni ihan heti mustaksi ja turposi, lisäksi koko oikea kylki ja yleensäkkin oikea puoli oli täynnä jomottavia kohtia. Hetken maassa manattuani lähdettiin tallille.
 Hehee. Oikea käsi ei mennyt, eikä mene suoraksi. Tehtiin ensin tallihommat pois alta ja sitten mentiin pyydystämään meidän parivaljakkoa. Leo saatiin kyllä kiinni, mutta Aape sitten käännähti ympäri ja lähti. Leo säntäsi karkuun, eikä sitä pidätellyt mitään. Eikös tämä pikku enkeli painattanut läpi langoista ja Aape juoksi aidan sisällä henkensä edestä karkuun, ettei joutuisi töihin. Pikku hämmingin jälkeen ponit oli tallissa ja varustettiin hepat.
 Lähdettiin tuonne n. 4 km lenkille. Tehtiin paljon pysähdyksiä ja Aape ei olisi sitten millään malttanut odottaa. Pikku hiljaa se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa kulkemaan Leon perässä ja alkoi sujui varsin hyvin.

 Leolla oli vähän jarrut unohtunut, etenkin jos Aape oli rinnalla tai edessä. Ei lähdetty ollenkaan Leon kanssa sitten edes kokeilemaan ravia, ettei Reetta ja Leo olisi jossain pitäjän toisessa päässä.. :D
 Reetta hyppäsi joksikin aikaa pois selästä, että sain ottaa Aapella vähän muutakin kuin kävelyä. Otettiin yksi kunnon laukkapätkäkin.
 Sitten vain käveltiin kotiin ja ihan suht hyvin meni. Vähän jotain pientä, kun kumpikaan pojista ei olisi millään malttanut.
 Kotiin päästyä Reetta vielä hyppäsi Aapen selkään ja käveli + ravaili kentänpohjalla varmaan jonkun puolisen tuntia. Aapea selkeästi otti pottuun, kun luuli pääsevänsä talliin, mutta meni kuitenkin ihan nätisti.