Kun suunnitelmat menevät pilalle...

...ketuttaa.
 Emmi oli vietti meillä yön ja toissapäivänä tyhjättiin ja maalattiin satulahuone. Napattiin satulavyö, suitset ja liina mukaan, koska ne olivat suht helpot kantaa laitumelle ja otettiin Aape kiinni. Emmi päässi liinanpäässä vähän hummailemaan käynnissä ja ravissa.
 Eilen kun Emmi lähti, menin ratsastamaan. Syöttelin Aapelle paljon omenoita ja hevosnameja ja meillä oli tosi kivaa jo varustusvaiheessa.
 Mentiin ensin lehmälaitumen mäelle ja kierrettiin se jotain vajaan kymmenen kertaa. Käynnissä ja ravissa. Juuri kun pääsin ajattelemaan, että nyt on ruvennut sujumaan vaikke0 ainai onnistuisikaan, alkaa oikeasti Aapen kanssa synkkaamaan kunnolla ja palat loksahdella paikoilleen. Siinä vaiheessa vielä. Minun on monta kertaa tehnyt mieli leikkiä Aapen kanssa jotain länkkäriä ja laukata lehmälaitumella uria pitkin.
 Ihan huvituksen vuoksi kiidettiin ensin ravissa tomisevia polkuja pitkin ja sitten laukkailtiin. Se oli hauskaa! Takana meistä jäi jälkeen vain pölyvana. Hahah.
 Sitten siirryttiin itse päivän asiaan. Mentiin pellolle, joka oli niitetty ja nyt oli hyvä tasainen pelto. Jos olisin tiennyt sen aiemmin, että isä sen niittää, olisin hyvinkin voinut ottaa tälle päivälle ratsastustunnin, mutta ehkä ihan hyvä, ettei ollut kukaan tänään katsomassa.
 Käveltiin ensin ja Aape vaikutti olevan kuulolla. Kokeilin sitä pikkasen miten se kuunteli. Tein pysähdyksiä, kiemurauraa, tms.
 Lähdettiin ravailemaan ja aluksi eka kierros sujui ihan hyvin. Sitten yht äkkiä voltilta Aape rupesi tikittämään ja nosti laukan. Siirsin käyntiin ja yritin raviin, mutta herra tarjoili vain laukkaa. Sitten alkoi junttura vaihe. Aape vaan kerta kaikkiaan pysähtyi ja jos se liikkui, se ei liikkunut käynnissä tai ravissa, vaan ja ainostaan laukassa. Yritin saada kaikin keinoin sitä ravaamaan ja sainkin jotenkin, mutta todella ööö... jännittynyttä, hermostunutta tikitystä. Nostettiin laukka ja voi herranjumala.
 En ole ikinä pelännyt niin paljoa. En saanut Aapeen mitään kontrollia, en yhtään mitään. Se painoi kädelle ja meni vaan, yritti himmata ja pysäyttä, se ei kuullut yhtään. Kaikista eniten pelkäsin, että tulee joku kuoppa, mutta onneksi ei.
 En tiedä kauanko tuota jatkui, mutta joka ikistä paikkaani särki ja sattui ihan joka puolelle. Sitten herra saattoi tehdä sen, että veti nelijalkajarrutuksen ja nosti päätänsä ja rupesi pompottamaan paikallaan. Kerran lähti jalustimet ja olin kaulalla. Ei ollut kaukana, etten olisi päässyt maistamaan ruohoa, mutta sain Aapen rauhottumaan ja roikuttua mukana.
 Se vaan laukkasi kuin hullu tuli hännän alla, ja painoi kädelle ihan sairaasti. Ohjat vaan valui käsistäni ja sain nojata taakse koko painolla ja pidättää, yrittää pysäyttää tms. Pari kertaa ei ollut kaukana, ettei oltu isossa ojassakin, mutta sain Aapen käännettyä, kun otin toisen ohjan molempiin käsiin ja vedin kunnolla, mutta silti kääntyminen oli aika nihkeää. Ei vaan voi ymmärtää. Aape laukkasi niin, että hiki virtasi. Se oli aivan märkänä joka puolelta. Ja ei tuo ainut ollut, välillä hyvä jotta eteeni näin, kun hiki valui silmiin.
 Olen aina ajatellut jos on ollut todella huono kerta, että hullummaksi ei voi mennä, mutta tuo oli kyllä ylivoimaisesti kaikista kamalin kerta. Toivottavasti enää tätä hölmömpiä kertoja ei tule.
 Minulle ei sovi koskaa luovuttaminen ja olisin varmaan loppuun saakka taistellut, vaikka kuinka sattui, mutta äiti tuli ja pakotti lopettamaan. Siinä vaiheessa kun hän ilmestyi pellolle olin ratsastanut jo kaksi tuntia. Aika oli mennyt ihan törkyisen nopeasti ja kello oli jo yli kymmenen illalla. Yritin vielä, mutta ei vaan ollut hyvää fiilistä ja olisin ehkä tarvinnut enemmän aikaa itseni kasaamiseen. Ravailin ja se oli aluksi ihan kamalaa. Meni vaan niin totaalisesti hermo, etten tiennyt mitä tehdä. Heitin jalustimet jalasta ja pysähdyin. Seistiin siinä keskellä peltoa ihan yrmyinä ja hikisinä ja puhuteltiin.
 Fiilis oli jotakin tämän tapaista : dfhögkjasölhlfashvlfbndghj... Ravasin muutaman kierroksen ja kävelin niin, että hiki laski edes vähän. Hieroin Aapen märällä sienellä vähän joka puolelta ja äiti vei Aapen laitumelle, koska oikeasti, hyvä jotta jaksoin jalkani nostella ja käsiäni en saanut nostettua hartian korkeutta ylemmäs.
 En saanut nukuttua, koska oli niin paska fiilis, joten menin vielä katselemaan telkkaria. Olisi tehnyt kamalasti mieli mennä katsomaan vielä hevosia ja viemään nameja.. En tiedä miksi. Huono omatunto kenties, koska en vienyt Aapea.. Olin vain niin kamalan pettynyt. Sekä Aapeen, että itseeni.
 Kamerakin oli mukana, mutta eipä paljoa tehnyt mieli ja muistanut enää kuvailla sen jälkeen kun tultiin ratsastamasta.
 Mutta jotain positiivistäkin! Tänään laittelin satulahuonetta muutaman tunnin ja se on nyt aivan uudessa kuosissa. Se on paljon käytännöllisempi. Tai ehkä se pitää vielä testata ennen kun sanon mitään, mutta... :D
 Virittelin jo toisiin Aapen suitsiin Leksan vanhat nivelolympiat (sama koko jälleen, JES!), josko tänään saataisiin vähän enemmän tuntumaa... Ja muutenkin jos menisi vähän paremmin. Olen kyllä joka puolelta niin pirun kipeä nyt, mutta eikös ne jumit sillä lähde, millä tulevatkin. No toivottavasti ei. Olen mieluummit jumissa, kun koen tuon eilisen uusiksi. Tänään kokeillaan uusiksi onneamme! 

noniinnoniin

 Heipatiheei! Nyt sitten päätin pitää vähän aikaa ihan irtaantumisen bloggerista, kun ei mitään ihmeellistä kerrottavaa ollut!
 Tosiaan Aape rokotettiin keskiviikkona, joten torstain se sai vapaaksi. Yksi pikku muksu kinusi äidiltänsä tulla ratsastamaan joko torstaina tai perjantaina, sanoin kyllä, että Aape on rokotettu - ei käy, mutta eipä tuo mamma periksi antanut..
 Perjantaina sitten aamusta tuli tyttö ratsastamaan. Käveli ympyrällä liinassa ja ravasi jonkin verran, tosin hikeen saakka en antanut ratsastaa. No, saipahan ainakin tönöttää selässä.. :D
 Lauantain ja sunnuntain Aape sai vapaaksi, vaikka tarkotus oli lähteä kävelylenkille tms. mutta niin. Sen sijaan yritin käydä katsomassa poneja mahdollisimman monta kertaa päivässä ja viedä nameja, jotta Aapekin huomaisi, ettei aina joudukkaan töihin ja kyllä se on tuottanut heti tulosta. (koputan puuta...)
 Eilen Aamupäivästä minun piti lähteä vähän maastoilemaan, juoksuttaa Aape, tms. mutta Aape veti pisteet kotiin ja oli niin väsyneen oloinen. Rapsuttelin sitä yli puolituntia ja herra painoi päätä syliin + laittoi silmiään kiinni. Inana pikkumies!
 Illalla sitten lähdin ratsastusvyöllä vähän pellolle. Tehtiin niitä ainaisia voltteja käynnissä ja ravissa. Aape kyllä toimi ihan kivasti. Ravissa se oli pikemminkin laiska kuin reipas, mutta oli ihan tuolle päivälle riittävä lönköttely.
 Laukat nousi tosi hyvin ja laukattiin pääty-ympyrää tms. Vasempaan laukkaan Aape laukkasi ihan hyvin, mutta painoi sisäkädelle kuin peijooni. Oikeassa laukassa tarjoiltiin jotain ravin ja laukan välimallia, mutta herraan vähän vauhtia lisää ja komentoa, niin kyllä sekin alkoi alkuyrittämän jälkeen ihan hyvin.
 Ja voi poijjaat, kun olin märkä! Koko ajan satoi jonkin verran, mutta ehkä jonkun 10 minuuttia tuli ihan kaatamalla. Hyvä että eteensä näki ja kypäränlipasta vesi vaan lensi. Ja tietysti.. Pitkästä aikaa ratsastin ilman sateenpitävää takkia ja minulla oli t-paita.. :D
 Eei, oli silti ihan hyvä ja mukava, nopea ja rento paluu arkeen ratsastuksen parissa. :p

rokotus

 Pädädädäää. Niin taas on ollut pari päivää taukoa, koska en ole kerinnyt kirjotteleen. nooooooh tota noinnaa. Sitten vielä kun muistaisi mistä aloittaa.
 Maanantaina Aape sai kisojen jälkeen ansaitun vapaan (koska huono keli ja suotuisat reenailut ollut takana x)).
 Tiistaina piti lähteä maastoilemaan mukavasti päivällä. Noh herra ei antanut kiinni, vaan juoksi karkuun henkensä edestä. Otin ponit ja vein kauemmas ja sain sitten sen edes jotenkin kiinni, tosin monen koukun ja taktikoinnin jälkeen. Huoh. Käännyin laittamaan porttia kiinni ja eikö tämä herra pöpipää nähnyt tilaisuutensa tulleen, kun naru oli löysällä, enkä kiinnittänyt kaikkea huomiota herraan. Tämä säntäsi ja lähti menemään. 2 tuntia otettiin Aapea isän kanssa kiinni ja tämä romanttisesti painoi läpi sähköaitojen rikkoen ne + Aapella oli riimunnaru yllätysyllätys kiinni, joten siinä samalla meni miekkosen paras pehmustettu riimu kolmeen osaan.
 Kun ei kiinni halunnut antaa, niin otin ponit ja jätin yksin häpeämään alalaitsaan. Vein ponit tuohon ladon nurkalle pellolle, jossa tosin ei ole mitään syötävää alalaitumeen nähden. Voivoi. Alalaitumella Aape tepasteli ja juoksi ees taas reilun tunnin ja johan antoi kiinni. Nyt saavat viettää aikansa tuossa tyhjässä pellossa, koska alalaitumelta oli aina niin hankala saada kiinni. Omamoka.
 Mentiin sitten illalla pitkästä aikaa pellolla, jollain muullakin satulalla kuin koulusatulalla. Aape kyllä kulki tosi kivasti ja liikkui oikeasti aika hyvin eteen. Asettumiset, voltit, tms. kaikki luonnistuivat. Jossain kohtaa Aape taas loi yhdestä nurkasta sen tutun "ongelmanurkan" ja siinä olisi joko pitänyt teputtaa, lähteä alta, tai tehdä kaikkea muuta kuin pyydettiin. Saatiin se sitten jäämään pikkuhiljaa. Käytiin kaikki askellajit ja kivasti meni.
 Eilen lähdettiin aamupäivästä maastoilemaan pitkästä aikaa. Tuli siinä taas koluttua metsäteitä reilun 10 km:n mitalta ja oli kyllä ihan mukavaa. Saatiin jopa maastossa nousemaan vasenlaukka pariinkiin kertaan. Wuhuu!
 Sitten tuli eläinlääkäri, rokotti Leon ja Aapem + raspasi molemmat. Aapellekkin oli jo tullut pienet piikit, joten oli ihan hyvä katsoa nyt. Leo oli todella positiivinen yllätys. Se seisoi paikoillaan ihan rauhassa, oli todella jännittynyt kun raspi suuhun tungettiin, mutta ei kyllä tehnyt mitään ja molemmat meni rauhoittamatta. Hyvä meidän ponit!

kisat tuli, kisat meni

 Eilis ilta kului tallilla tavaroita kasatessa ja puunatessa. Olisi ehkä kannattanut hoitaa varusteiden saippuoiminen ja öjlyäminen aikaisemmin, mutta ihan hyvin onnistui näinkin. Lähdin tallille kahdeksalta illalla, täytin heinäverkon, laitoin traikun kuljetuskuntoon, puunasin kuolaimet kiiltäviksi, tms. ja sitten keskityin nahkavarusteisiin. Ajattelin, että kun ruvetaan puunaamaan, nii sitten puunataan perusteellisesti kerralla. Saippuoin ja öljysin satulan ja suitsien jokaisen lenkin välin ja pinnan ja kyllä tuli hyvän tuntuiset ja toivottavasti taas vähän parempi kestoiset! Pakkasin listaamani tavarat valmiiksi autoon.
 Kello oli reilusti yli yksitoista kun pääsin tallilta ja sänky kyllä oli kutsuva vaihtoehto, mutta vielä omat kampsut olisi pitänyt jaksaa. Laitoin suurinpiirtein kaikki valmiiksi, käväisin suihkussa ja nukkumaan.
 Kuuden ja puolen tunnin yöunilla ylös, hammaspesu, hiukset auki kuivumaan, pientä laittautumista ja hakemaan Aapea. Aape antoi ihan hyvin kiinni ja vein sen karsinaan. Aapesta huomasi, että se ymmärsi mitä tapahtuu. Harjasin sen kaikki jouhet, kintut tms. kaikki huolellisesti ja jätin Aapen karsinaan. Yleensä, jos jätän sen yksin karsinaan se ryskää, potkii, sekoilee ja hyvä jottei tule läpi seinistä. Nyt herra jäi aivan lunkisti oottelemaan.
 Kävin syömässä ja laitoin loput kamat itseltäni kasaan. Lähtöön oli vielä vartti aikaa ja enää ei ollut minulla mitään tekemistä, joten lähdin Aapen luokse. Aape oli karsinassaan ihan rauhassa ja katseli uteliaana "joko mennään" ilme pärstässä. Rapsuttelin Aapea ja olin lähdössä takaisin sisälle, kunnes katseeni kiinnittyi kauemmas laitumelle. Ahlalaa. Lehmät olivat karanneet.
 Juoksin äkkiä sisälle ja lähdin jo edeltä juoksemaan lehmien perään. Isä otti traktorin ja sammutti sähköt. Jonkin aikaa takuttiin ja saatiin lehmät takaisin aitaan. Yksi tosin jäi vielä hevosaitaan. Tehtiin nopeasti hätäratkaisu aitaan, koska kaikki tolpat oli poikki ja langat ihan palasina. Äiti ja Tero sai jäädä hakemaan sitä yhtä lehmää ponien seasta ja minä lähdin jo isän kanssa.
 Kävin vessassa ja juoksin hakemaan Aapen. Aape onneksi meni koppiin yhtään empimättä. Lehmät kyllä järjesti asiat sillä lailla, ettei pahemmin kerinnyt itse kisasta stressaamaan. Oltiin jonkin verran myöhässä, mutta onneksi pääsimme Marian + heidän muiden perässä, ettei tarvinnut etsiä tallia.
 Päästiin perille ihan suht hyvissä ajoissa kuitenkin, inan myöhässä siitä, mitä oltiin suunniteltu. Ilmoittautuminen buffettiin ja Aape pois kopista, harjaus ja kamat niskaan.
 Olin suunnitellut lähteväni kävelemään jo tielle, koska verkka aika oli "vain" 20 min. Kentän vieressä kuitenkin näytti olevan avoin hiekka tarha, jossa yksi suokki jo pyöri. Mentiin Marian kanssa siihen niin aluksi vähän kävelemään ja Aape alkoi asaettua ihan mukavasti. 
 Verkka alkoi ja Aape meni aluksi oikein nätisti. Se ravasi ja asettui hyvin, mutta sitten kun verkkaa oli enää jäljellä 10 min jotain tapahtui. Aape alkoi käymään varsin kovilla kierroksilla, kaahotti pää ylhäällä tms. Aina kun oli tilaa, yritin laukkailla - rauhassa. Ihan hyvin saatiinkin. Yritin hengitellä syvään ja olla mahdollisimman rauhallinen ja rento. Ravi meni miten meni, mutta laukka oli ihan ok. Aape tosin oli sitä mieltä, että olisi koko ajan pitänyt vain laukata. Verkka loppui ja sain laukattua viimeisen kierroksen. Kentältä pihalle ja käppäilin Aapen kanssa tiellä.

 Ei auttanut enää kuin toivoa parasta ja hengitellä syvään. Tuli meidän odotusvuoro ja siirryttiin kävelemään kentän laidalle. Meidän edellä olija meni kyllä varsin hyvin, mutta en silti kerinnyt jännittämään (ainakaan tietoisesti).

 
 Mentin kisakentän rajojen sisälle luvan tultua ja saatiin siinä vielä ravailla. Merkki tuli ja lähdettiin kentälle. Aape meni ihan hyvin. Molemmat laukat nousivat hyvin, josta olin hieman yllättynyt ja homma luonnistui ihan hyvin. Nyt kun videolla näki, huomasi itsekkin sen, mitä tuomari sanoi, että pitäisi harjoitusravissa rentouttaa itseään. Laukassa olisin voinut vähän antaa Aapelle lisävauhtia, jotta ei olisi ollut niin raskas ja nelitahtinen, mutta olin kyllä hyvin yllättynyt, kun tuloslistoilla oli Elisa - Timantti-Aape 57.50! Wuhuu! Hyväksytty!

 Käppäiltiin radan jälkeen vielä tietä jonkin matkaa ja takaisin. Varusteet pois ja Aapeli koppiin. Olimme yhdeksänsiä ja luokassa oli muistaakseni 18. Ei omasta mielestän lainkaan huono ekaksi kerraksi. Ja voittajalla, eli Marialla prosentit olivat 61.87, ja muilla sijoittuneilla oli alta kuudenkymmen muistaakseeni, joten ei me paljoa sijoittuneista jääty! :)

 Päästiin kotiin ja Aape pääsi takaisin ponien luokse syömään. Sitten olikin jo taas lehmäjahti. Ja voin sanoa, että olin väsynyt. Kotiin tullessa jos olisin johonkin nojannut olisin nukahtanut. Pari tuntia korjattiin aitaa ja saatiin lehmät kiinni ja kun sieltä pääsin tajusin, etten ollut juonut koko päivänä yhtään mitään, edes aamulla. Sitten pari lasillista ja ohops. Vettä menikin reilusti yli kaksi litraa ja koko illan oli melkein jano.

 Pesin kopin ja palautettiin se omistajalleen. Minun piti mennä isää auttamaan navettaan, mutta sanoin meneväni vartiksi nukkumaan. No manuaalinen kello oli sen minuutin pirissyt ja minä nukkunut. Tunnin päästä heräsin ja sinkosin navettaan, mutta sielä oli enää kaksi lehmää lypsämättä.. oho.

 Aamulla pitikin nukkua pitkään, mutta isällä oli lyönyt niskat jumiin niin, että pyörrytti, joten kello oli jonkin verran päälle seitsemän, kun tuli kutsu navettaan. Jos pian taas vähän nukkumaan ja illalla taas ajoissa. :) 

allikosta ojaan ja siitä takas tielle, mulla taitaa olla suhun pieni pakko mielle

 Dodiin. Nyt äkkiä ihan pikapikapikapika kuulumiset! Tänään tuli pyörähdettyät uossa kylällä torilla ja sielä kuluikin aika yllättävän nopeasti. Sieltä kun tultiin, lähdettiin hakemaan hevoskoppia. Haettiin se tuosta n. 15 km:n päästä kengittäjältämme ja ihan hyvä koppi olikin. Koppi perään ja äkkiä huristeltiin kotiin. Nappasin vähän ruokaa ja lähdin hakemaan Aapea.
 Tänään Aape antoi yllättävän helpolla kiinni, vaikkei luokse tullutkaan ja sain ponin ryövätä panttivangiksi - taas. Kokeiltiin Aapen koppiin meno pariin kertaan ja ei siinä mitään ongelmaa ollut. Talliin --> harjaus --> romppeet päälle --> menoks.
 En lähtenyt tänään niin iloisin mielin ratsastamaan. Yritin asennoitua vähän paremmin ja olla mahdollisimman rauhallinen. Aape kiemurteli, pysähteli, punkesi, tms, mutta yritin jatkaa vaan mahdollisimman päättäväisesti ja rauhassa. Välillä jos otti oikein pahasti hermoon saatoin vaan pysähtyä minuutiksi pariksi, vetää oikein syvään henkeä ja jatkaa aivan alusta. Se kannatti. Kun oltiin jo monta kierrosta käynnissä takuttu, alkoi Aape hiukan asettua. Ei niin hyvin kuin voisi, mutta edes vähän.
 Kun saatiin voltit käynnissä sujumaan siirryttiin raviin. Ravissa oli aluksi kanssa vähän työtämistä, mutta sekin alkoi lopulta sujua. Ravattiin ja Aape meni kyllä niin sika hyvin verraten eiliseen. Ei voi kauhalla pyytää, jos lusikalla on annettu. ;)
 Päästiin laukkailemaan ja se sujui ihan hyvin. Laukkailtiin molempiin suuntiin muutama kierros pääty-ympyröineen ja ruvettiin koklaan vielä rataa.
 Ekalla kerralla Aape meni ensin ihan hyvi, mutta ensimmäisessä nurkassa se oli ihan sellain, wihii nyt laukataan. Ei ollenkaan sikamaisella asenteella, vaan pikemminkin "Mademoiselle, voisimmeko jo mennä?" Anteeksi, en tiedä mistä tuo Mademoiselle tuli... x) No hätä, uusi yritys. Sujui jo ihan hyvin, eiliseen verraten ihan super hyvin. Otettiin vielä toiseen kertaan ja kyllä se meni ihan tarpeeksi hyvin. Ei ollut ainakaan kauheata sikailua koko rata. Sillä mennään mitä on. 
 Köpöteltiin loppuravit pitkällä ohjalla. Käppäiltiin ihan rauhassa loppukäynnit ja kun päästiin tallille Aapepaape sai herkkuja suun täydeltä! 
 Nyt vielä siistimään vähän varusteita ja pakkaamaan traileri ja auto valmiiksi!  

tekis mieli vaan itkee ja kiljasta

 Jooh. Kerkesin jo kai kuvitella ja innostua liikoja, sillä suoraan sanoen tänään loppu päivästä kaikki meni ihan päin persettä! Kaiken lisäksi päätä särkenyt ihan kiitettävästi iltapäivästä.
 Harmittaa kyllä niin pirusti. Aape meni eilen oikeasti kuin enkeli ja olin tänään niin innoissani ratsastuksesta, vaikka yleensä olen juurikin ollut sitä mieltä, että kouluratsastus on tylsää.
 Aape oli käynnissä jo hieman punkemis päällä, mutta antoi lopulta periksi ja alkoi liikkua käynnissä ihan kivasti. Kun lähdettiin ravaamaan tuli kauheaa töpötystä, pään ylös viskomista ja aölskdgähdkghjädfjf! Se ei asettunut ja mikään mikä ennen on auttanut ei toiminut. Yleensä on pieni hentoinen napautus raipalla auttanut ja pitänyt lähes koko loppu ajan Aapen hyvin asettuneena, mutta en tiedä mikä tänään oli.
 Noh ei siinä mitään, ajattelin, että ehkä se Aapen ravi tasaantuu kun päästään kunnolla jatkamaan. Ei se vaan meni kahta hullummaksi. Yht äkkiä se saattoi nostaa päänsä taivaisiin, vetää nelijalka jarrutuksen ja lähteä täysiä peruuttamaan. Se yritti kaikin voimin puskea itsensä pois hommista ja niin.
 Laukattiin jaja se oli välillä ihan ok, mutta aika moista kaahotusta, välillä ei ollut mitään tuntoa, jos käänsi pääty-ympyrälle saattoi herra vaan vastustaa ohjaa ja jatkaa suoraan ja pitkällä viiveellä kääntyä, ja siihen jo tarvittiin aika lailla voimaa.
 Vasen laukka oli ihan kamala ja yritin ja yritin saada homman pelittämään. Aape oli hikisempi kuin aikoihin. Edelleenkin se saattoi välillä vaan lyödä liinat kiinni ja riuhtoa päätään. Sitten se ei välttämättä lähtenyt edes liikkeelle ja jos lähti niin ampaisi.
 Kun herra rauhoittui vähän kokeiltiin rataa. Olin niin väsynyt joissan kohtia, että unohdin välillä joitain kohtia ihan yht äkkiä. Se oli jotain niin kamalaa. Se meni oikeasti niin huonosti. Ei tässä vaiheessa saisi enää mennä noin. Ehkä tein jotain väärin, ehkä en. Eniten tässä harmittaa se, että kun Aape eilen näytti miten se voisi mennä ja ehdin jo innostua... Nämä oli ensimmäisiä kertoja, kun ratsastuksen jälkeen oli jopa vaikeaa sanoa "kiitos" ja taputtaa. Aina ei vaan voi ymmärtää. Jos huomenna ja sunnuntaina paremmalla tuurilla... Ja jos ei niin sitten ei ja sillä mennään!
 Ainiin se mikä vielä kruunasi kaiken, olin vaihtamassa ratsastushousuja jo muutenkin ihan kettuuntuneena johonkin mukavempiin, niin enkö tietysti kolauttanut suoraan naamani ja etenkin hampaani tms. (puisen) tuolin selkänojaan. Olin hyvin iloinen!  :)

popotukset kintuissa taas!

 Eilen tosiaan kävi kengittäjä! Jee! Sitä kerittiin kyllä odottamaan epätoivoisesti, vaikkei aika sinänsä pitkä ollutkaan. 
 Kengityksen (ja pikku ponien vuolun) jälkeen hepat sai jäädä kuivumaan vielä karsinaan.
 Koko hemmetin päivän satoi vettä. Ei kaatamalla, mutta tasaisesti koko ajan, ilman minkäänlaista taukoa. Tuli jo mietittyä, että voiko edes pellolla mennä jos on liukasta tms, mutta ajattelin vaan, että pakko meidän nyt edes vähän on harjoitella.

 Aape oli kuiva ja varusteet niskaan. Etsittiin kuivin tasainen pelto. Perfect! Siellä oli kaikki tötsät valmiina rajaamaan "kenttää" ja näin. Aluksi Aape jännittyi ihan kamalasti yhdessä nurkassa, missä se maanantaina oikoi ja sekoili ihan kamalasti. Sain sen rentoutumaan siinä lopulta sekä käynnissä, että ravissa. En ole koskaan varmaan ottanut niin pitkiä ja perusteellisia alkulämmittelyjä ja kyllä sen sitten huomasikin.

 Kun lähdettiin laukkaamaan, Aape muodosti kulmasta jälleen jonkun ongelman. Yritin sitä saada rennoksi, mutta ei niin ei. Jonkin aikaa yritin hyvällä ja sitten kun ei enää olisi hermo riittänyt, lähdi. Mutta en pois. Vaan vaihtamaan peltoa. Muahahahahaa.
 Nyt alla oli yhdeltä sivulta aika paljonkin märempi pelto, mutta ei voi mitään. Otettii koko pirun lämmittely alusta, tosin hiukan lyhyempänä. Sellain, että Aape alkoi taas pelittää hyvin.
 Tehtiin voltteja sun muita kiemuroita ja lähdettiin laukkailemaan. Heti onnisti paljon paremmin. Laukattiin molempiin suuntiin muutama kierros ja lähdettiin kokeilemaan rataa.

 Iiiiik! Olin ihan kikseissä! Aape. Se mies osasi sen homman (ainakin eilen), kun pääsi vaan jyvälle. Ensimmäisiä kertoja, kun se ihan oikeasti rupesi vähän edes myötäämään itseään ja hakemaan edes pikkuista muodonpoikasta. Ja tähän väliin sellainen, että emme mene kisoihin sillä fiiliksellä, et nyt muotoon hop, tai ei olla tyytyväisiä, koska sitten ois ihan turha menne. *smile* Joten rento fiilis vaa ja menoks.

 Joojoo siis niin, nyt itse eiliseen ratsasukseen. Siis kerta kaikkiaan se sujui kyllä ihan hyvin! En nyt hehkuta ihan kamalasti, ettei tule tänään, huomenna tai ylihuomenna pettymystä. Mutta siis tosiaan raviosuudet sujui ihan hyvin, välillä jotain pientä jännitystä, mutta asettui kyllä ihan tosi hyvin. Ekalla kerralla vasen laukka tuli väärä, mutta ei annettu sen häiritä ja mentiin rata loppuun siten miten se meni.

 Toinen kerta meni kyll ätosi hyvin. Laukat nousi molempiin suuntiin hyvin ja niin, ei mitään ihmeellistä hämminkiä. Otettiin vielä pari kertaa, jotta oikeasti tulee luottamusta.
 Ravattiin pari kierrosta ja sitten käveltiin kunnolla. Kun päästiin tallille, niin meille oli juuri putkahtanut äidin kaveri lapsenlapsensa kanssa, ja sitten pitikin jo kiikuttaa muksua Aapen selässä. Ei siinä mitään, Aape hoiti homman hienosti ja pääsi lopulta takaisin pellolle syömään.

 Tänään tuli aamusta taas käytyä ratsastelemassa Marialla Kösmytin ja siis joo ihastuttava poni. Oikea oma persoona. En ole ikinä ratsastanut yhtä hieno ravisella ponilla. Se on jotenkin niin kouluponin ravi, niin helppo ja tasainen istua. Kössi on kyllä varsin mainio tapaus, välillä saatetaan mennä kylki edellä, persus lentää tai jotain, mutta ei mitään väliä. Veikeä tapaus!
 Tänään kun sade taas lakkaa, niin yritetään Aapeilla! ;) ♥

ps. Äsken tuli lähtölistat! Iiiiik ! Nyt jänskättää jo!