vanhan herran kolttosia

 Torstaina K kävi ratsastelemassa Apsin. He olivat taas käyneet kääntöympyrälenkillä ja hyvin oli mennyt.
 Perjantaina Aapen kanssa lähdettiin ilman satulaa maastoilemaan. Mekin kävimme kääntöympyrälenkillä.  Koko ajan satoi ihan vietävästi ja oltiin kuin uitetut koirat, kun päästiin kotiin.
  Ihan peruslenkki, paitsi että Aape tuppasi keksimään jotain omaa ohjelmaansa. Sillä on varmaan jotain kevättä rinnassa, kun se vaan saattaa pinkaista. Usein sen huomaan, kun se suunnittelee lähtöä, mutta herra pitää ainakin mammankin vireänä. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, mitä se Aape sieltä metsästä vaistoaa, joten en syyllistä.
 Laukka on muuten viimeaikoina toiminut ihan tosi kivasti, niin eilen kuin tänäänkin!
 Tänäänkin käytiin kääntöympyrällä, tosin satulan kanssa. Kun itse pysyin hereillä hyvin ja yritin lukea Aapelia, niin hyvin meni. Tällainen pintaraapaisu näistä päivistä.
 Veikkaan, että ensiviikosta ja ehkä vielä jonkin verran seuraavastakin tulee joko aikamoista hiljaiseloa, tai pikapostauksia, koska kokeita on nyt aika reilusti.

laukanvaihtoja hoplaa

 Tänään lähdettiin pellolle ratsastelemaan ilman satulaa.
 Käynnissä Aape oli aluksi vähän jäykähkö, mutta vertyi tosi nopeasti.
 Ravi sujui aluksi ihan täydellisesti. Aape liikkui todella hyvin ja oli kevyt ratsastaa. Voltit sujui vallanmainiosti ja tempo oli tasaista poljentaa.
 Vasempaan kierrokseen ravissa jouduttiin tekemään vähän töitä, kun Aapea ei olisi yhtään inspiroinut tuo koko vasen kierros. Lopulta meni kuitenkin ihan hyvin.
 Laukka. Se oli taas tänään asia erikseen. Laukannostot olivat oikein hyviä ja nousi suht helpolla. Laukkakin rullasi ihan hyvin, mutta sitten Aape teki vähän spurtteja ja sitten se keksi laukanvaihdot vasemmassa kierroksessa. Mietin jo, ettei tästä tule yhtään mitään, kun Aape tekee automaattisesti yhdessä kohdassa laukanvaihdon ja vaihtaa oikean kierroksen laukkaan. Aikamme takuttua, saatiin kuitenkin jätettyä se laukanvaihto pois ja homma alkoi sujua ja oikein hyvin menikin sitten.
 Oikeaan kierrokseen ei sitten ollutkaan ongelmia, kunhan muisti pidättää tarpeeksi usein.
 Tuli tänäänkin harrastettua vähän extremeä, kun huomasin puhelimeni pudonneen ja olevan about puolen metrin päässä urasta. Hyppäsin alas ja sitten kiipesin paalin päälle. Aape oli varmaan metrin päässä paalista ja herra tuppaa olemaan vielä niin pieni, että sen selkä on paalin tasolla. Hetken pähkäiltyäni, ajattelin kokeilla yltääkö jalkani edes Aapen selälle asti. Kyllähän se ylsi. Sain jalkani nilkkaan saakka Aapen selän yli, sitten jouduinkin jo olemaan Aapen ja paalin välillä pitkälti käsivoimilla.
 Olin jo melkein puoliksi Aapen selässä. Ajattelin jo palata paalille, mutta sitten mietin, että ihan sama jos putoan ja otin suht tukevan asennon ja heilautin itseni Aapen selkään. Ja pysyin! Onneksi Aapella on hyvä vahva kaula, josta sai sopivasti tukea.
 Jatkettiin oikean kierroksen laukat loppuun ja sitten otettiin loppuravit, jotka sujuivatkin oikein hyvin ja rennosti. Käveltiin kunnon käynnit ja sitten päästiin tallille.

maastoilua sivuloikkien kera

 Heipä vaan!
 Tänään lähdin lievänä jalkapuolena ratsastelemaan ja vielä ihan satulalla. Mentiin maastoilemaan kääntöympyrälenkille.
 Kaikki askellajit itsessään olivat tänään tosi mahtavia! Aapen mielestä sen sijaan oli tosi kiva keksiä kaikkea muuta ohjeilmaa, kuten tehdä pikku spurtteja aina silloin tällöin ihan yhtäkkiä, tai loikata sivuun tms. Varmaan lähemmäs kymmenkunta kertaa käännyttiin takaisin ja otettiin joitain kohtia uusiksi herran oikkujen vuoksi. Eipä ole tällaistakaan ollut. Mutta ei tuo nyt mitään pahaa ollut, kunhan Aape koklasi, oliko mamma hereillä. *veikeähymynaama* (Vihaan tunkea hymynaamoja tekstien väliin, niin käyhän se noinkin...)
 Tosiaan laukat rullasivat molemmat todella hyvin ja nostotkin olivat ihan näppäriä. Mitään kovin ihmeellistä tuon pikku extremen lisäksi ei ollut. Ihan suht kiva maasto taas! 
  

polvivammainen

 No nyt on taas päivä paketissa. Sen lisäksi on nyt polvikin paketissa. Tai no ei paketissa. Pienessä tukisiteessä vain.
 Eilen illalla kaaduin/hyppäsin sänkyyni jotenkin epänormaalisti ja polveni osui suoraan sängyn reunasta pari senttiä korkeammalle tulevaan jalkaan, tms. Ja koska olen selityksen mestari, otin kuvan. Tehän ette mitenkään voisi elää ilman sitä tietoa, mihin se polvi osui.. xd 

 Jotain siinä kuitenkin kävi ja kuului kauhea paukahdus. Ensimmäisenä jalasta kiinni, vengurtelin sängyllä tuskissani ja kirosin. Polvi rupesi heti pikkuisen turpoamaan. Ei siinä mitään, illalla oli vielä ookoo. 
 Aamulla herättyäni, tajusin, etten saa koko pirun polvea suoraksi. Tai saan, mutta sattuu pirusti. Joka askeleella se jotenkin "lumpsahtaa" tai jotain ja pientä kipua siinä on havaittavissa ihan paikallaan ollessakin. Mutta ehkä se siitä. Tai ei mitään ehkä. Kyllä se siitä. 
 En sitten tänään lähtenyt ratsastelemaan ollenkaan. Tarkoitukseni oli juoksutella Aape, mutta kun herra ei halunnut antaa kiinni, ajattelin, että voinhan sen sitten irtojuoksuttaa tuossa aidassakin ja pistää herraan vähän liikettä. Varmasti tuolla mallilla sai vielä paljon enemmän liikuntaakin. 
 Aape ihan kuin ajatuksen voimalla otti kaikki askellajit järjestään. Laukatkin tuli molemmat ja varsin hyvältä näytti. Laitoin Aapen vielä laukkojen jälkeen ravailemaan ihan kunnon ajan, sen verran rallitti välillä. 
 Huomenna, jos tämä polvi nyt ei pahemmaksi mene, niin olisi tarkoitus kiivetä ratsaille. Ja jos ei satulan kanssa pysty, niin sitten vaikka ilman satulaa. Huominen näyttää, mitä päivä tuo tullessaan. c(:

superapsi

 Tänään oli varsin mielenkiintoinen päivä kelin puolesta. Tänäänkin paistoi aurinko, mutta aamupäivästä tuli taas aivan kaatamalla rakeita. Sen lisäksi satoi vielä samanaikaisesti lunta ja räntää.

 Sen lisäksi tänään oli vielä päivä, ettei oikein olisi jaksanut tehdä mitään. Päätinkin jo, etten mene ratsastamaan, koska 3.5 astetta vain lämmintä ja siihen päälle hyytävä (pohjois?)tuuli.
 Illalla kuitenkin navetassa ollessani (isällä oikean käden jänteessä joku pirun tulehdus) rupesin ajattelemaan, että niin.. miksi en menisi ratsastamaan? Aape kuitenkin kerää sen verran virtaa aina silloin tällöin vapaista, että miksi jättäisin ratsastamatta, kun en edes ollut ollut koulussa tai missään.
 Navetan jälkeen sitten lähdinkin ratsastamaan. Ja onneksi lähdin!  Mentiin pellolle vähän tuuppailemaan koulua.
 Aape oli jälleen ihan mahtava! Kaikki avut meni aika helposti läpi ja jo heti käynnistä lähtien Aape taivutti itseään todella hyvin niin kulmissa kuin volteilla.
 Ravissa oli tasainen ja hyvin alleen polkeva tempo. Aape meni todella hienosti - kaikinpuolin. Missään ei tuntunut olevan mitään ongelmaa. Koko ajan oli hyvä tuntuma ja Aape piti päänsäkin omasta mielestäni todella hyvässä linjassa, vaikkei nyt kaula rullalla mennytkään.
 Laukannosto. Se pelkästään jo tuotti sellaisen vau-reaktion. Ja siihen päälle vielä laukka. Laukka, joka rullasi ihan superhyvin ja heppa, joka laukkasi tänään hyvällä temmolla, kuunteli pidätteet + muut avut hienosti, laukkasi kulmat ja kaarteet hyvin, jnejne..!
 Molempiin kierroksiin otettiin useita kierroksia laukkaa, mutta lopetettiin kuitenkin vielä, kun oli hyvä fiilis - molemmilla.
 Annoin Aapen kävellä kierroksen aivan pitkin ohjin, koska meni niin hienosti. Sitten loppuravit, joissa Aape muutes liikkui todella rennosti ja ilmavasti.
 Sitten käveltiin loppukäynnit rauhakseltaan. Superponny!

Nappasin muutes eilen ensimmäisen kuvan Aapesta, kun se haukottelee! ;) Haukotellut herra

on ennenkin minun aikana (ja paljon), mutta koskaan ei ole ollut puhelin tai kamera hyvin hollilla.

auringon paistetta ja rakeita

 Tänä aamuna lähdettiin taas maastoilemaan. Aape oli oikea herra hapannaama, kun tajusi ettei taaskaan pääse pihalle, vaan joutuu hommiin. 
 Aapesta en tiedä, mutta minulla oli ainakin hauskaa, kun Aapelle jotain hömpötin ja touhusin sen kanssa kaikkea pöhlöä karsinassa niin kauan, kun neutralisoi vähän nassuaan. 
 Kun lähdettiin ratsastamaan, aurinko paistoi. Matkalla metsätielle, meitä vastaan tuli joku aika vanha traktorinrousku, joka piti aivan kammottavaa ääntä. Siirryin ravista käyntiin ja juttelin Aapelle. Traktori tuli ja piti omanlaatuista paukettaan. Aape ihan kauhuissaan käännähti kotiin päin ja otti pari nopeaa laukka-askelta. Sain kuitenkin Aapen pysähtymään (steppaamaan paikallaan), mutta traktori sen kuin tuli ja tuli aina vaan lähemmäs ja kohdalleen. Kun muuta en enää keksinyt, käänsin vain Aapen ja jatkettiin nopeasti kävellen ohi. Äijä kyllä kyttäsi traktorista ihan hoomoilasena. Ihan hyvin kuitenkin meni siihen nähden, mitä ääntä se traktori piti. 
 Toinenkin suht vanha traktori oli tulossa vastaan, mutta viimeisessä tiehaarassa n. 20 m ennen meitä se meidän onneksemme kääntyi sivutielle. 
 Päästiin metsätielle ja se pätkä sitten oikeastaan lähes kokonaan laukkailtiin. Käytiin siis haaskanlenkillä. Aape oli ihan super taas! Kaikki kurvit ja kaikki meni niin hienosti - laukassa. 
 Ravailtiin loppuravit ja käveltiin sitten kotiin. Juuri kun tultiin pihaan taivaalta rupesi tulemaan harvakseltaan rakeita. Kun päästiin tallin edustalle ja hyppäsin satulasta, rakeita alkoi tulemaan ihan taivaan täydeltä. Äkkiä talliin suojaan ja pian maa olikin jo rakeista ihan valkoinen! 
 Hetki odoteltiin ja touhuiltiin sitten heppojen kanssa sisällä ja sen jälkeen molemmat pääsivät ulkoilemaan. 

Klara vappen!

 Sain ihan urakalla aivojani kaivella, kun en enää alkuviikkoon muistanut! Varhaisdementia iskee todenteolla. Hetken mietiskelyn jälkeen muistui taas meidän tekemiset mieleen!
 Maanantaina pyörittiin tuossa kentänpohjalla ilman satulaa. Päästettiin Leokin mukaan juoksentelemaan vapaana. Se tuo aina sellaisen oman pienen vaikeusasteen kaikkeen. Keskittymisharjoitukset tekee ihan hyvää niin Aapelle kuin minullekkin.
 Käveltiin vain ja tehtiin enimmäkseen voltteja. Pienenä lisänä jonkin sortin kiemurauraa, tms.
 Tiistaina sitten oltiin sovittu, että tämä meidän "keskiviikkoratsastaja", jota aion tästä lähin K:lla lyhentää, tulee Aapen liikuttelemaan. Kun tulin koulusta K:ta ei ollut vielä näkynyt.
 Viiden maissa tulikin puhelu, että hänen autonsa oli hajonnut ja ettei pääsekkään tulemaan. Minulla oli kokeet edessä ja pienen paniikin vallassa laitoin Reetalle jo viestiä ja Reetta olikin jo melkein lähtöasemissa, kun K soitti, että saikin auton käyntiin ja loppujen lopuksi pääsi joten kuten kotiinsa vaihtamaan vaatteet ja autoa.
 Tosiaan sitten tiistaina K kävi Apsin kanssa maastoilemassa tuolla kääntöympyrä lenkillä ja laukkakin oli kuulemma rullannut oikein mukavasti.
 Keskiviikkona sitten Emmi tulikin meille yöksi. Kun päästiin kotiin kuuden maissa (soittotuntini jälkeen) syötiin ja lähdettiin tallille. Tallit siivottuamme, Emmi kipusi hetkeksi Aapen selkään ilman satulaa ja piteli vähän harjasta kiinni ja minä taluttelin. Tuli edes jotain pikku liikettä herralle.
 Tänään sitten Emmi sai jälleen kunnian ratsastaa. Emmi tosiaan ei elämässään ole kovin montaa kertaa ratsastanut (joskus yli 7-8 vuotta sitten vain jonkin aikaa ratsastanut + pari kertaa Aapella). Laitoin koulusatulan Aapelle ja mentiin ponien autaukseen. Olin itse liinan päässä.
 Aluksi kävi vähän jo mielessä, että tästä ei tule yhtään mitään, koska Emmin oli vähän hankala keskittyä, koska hän on vähän yli pirteä. No lopulta palat loksahtelivat kohdalleen ja Emmin keskittymiskyky nousi pintaan oikein kunnolla.
 Oikeasti olin aika hämilläni siitä, miten hienosti meni. Kun käynti sujui hyvin, siirryttiin raviin ja aluksi Emmi ei oikein meinannut pysyä pompotuksen tahdissa, mutta suht nopeasti sai jutun juonesta kiinni.
 Suurimmat kohdat missä ehkä jouduin neuvomaan, oli jotain perus kantapäät alas, tasainen käsi, "maitolasi", ja sisäpohje kiinni, kun Aape yritti aina oikoa, kun huomasi Emmin keskittymisen herpaantuneen.
 Lopulta meni kuitenkin tosi hienosti ja molemmat suunnat tuli hoidettua kunnialla. Yksi laukkakin sieltä sattumalta tuli ja oli muutes nätti nosto ja nättiä laukkaa.
 45 minuuttia Emmi sai Aapen kanssa käynti-ravi työskentelyyn käytettyä ja hienosti meni!