Hyvää Joulua!
tiistai 24. joulukuuta 2013
parin päivän pikakuulumiset
Elieli, yritän nyt kirjoitella edes jonkin sorttisen postauksen puhelimella, kun päivä taas hujahti niin nopeasti.
Eilen pyysin tuttavani Pirjon kanssani ajelemaan Aapella, koska vielä en yksin saanut lähteä lauantaisen terveyskeskusreissun jälkeen ja sitten sain vielä kaupanpäälle tähän joulunalle flunssan.
Aikanaan, kun olin itse ehkä 6-7-vuotias Pirjo aina haki minua ajelemaan. Pitkiin aikoihin heillä ei ole ollut kärryheppaa ja siitä saakka, kun Aape meille tuli, on ollut puhe, että mennään jossain vaiheessa yhdessä ajelemaan.
Käppäiltiin aluksi. Otettiin ravia ja päästiin metsätielle. Metsätie ei todellakaan ollut hyvässä kunnossa. Se oli osittain täysin sula, osittain peilijäätä. Heti kun löydettiin sopiva paikka käännyttiin, jotta vältyttiin kaikilta vahingoilta. Käveltiin koko matka kotiin ja sovittiin, että sitten kun on hyvä keli ja tiet kunnossa otetaan uusiksi vähän paremmalla menestyksellä.
Tänään tuli vedettyä päivällä kolmen ja puolen tunnin päikkärit ja siltikin olisin voinut aina vaan nukkua. Räkää riittää ja kurkkukin ollut ihan kiitettävän kipeä.
Heräiltyäni lähdin tallille ja tein tallihommat rauhallisesti. Hain hepat ja sainkin päähän piston touhuta ensin Leon kanssa. Laitoin sille pitkästä aikaa suitset (helpommin sanottu kuin tehty!). Otin sen liinaan ja kokeilin mitä tapahtuu. Olin kuin puusta pudonnut. Aiemmin Leoa ei ole saanut mihinkään päin. Nyt se meni liinassa kuin vanha konkari. Käveltiin aluksi ja sitten laitoin ponin ravaamaan. Se tepsutteli ihan nätisti. Yksi pikkuriikkinen laukkapätkäkin otettiin, mutta ei tehty mitään liian kauaa, ettei ponin into lopahtaisi. Väkersin vielä lopuksi pienen esteen ja Leo otti parit varsin pontevat pomput.
Vaihettiin heppaa ja oli Aapen vuoro. Aape kulki tosi hyvin. Ei ollut oikeastaan yhtään kiemurtelua ja venkoilua. Ravissa Aape kulki ryhdikkäästi ja kantoi itsensä jotenkin normaalia paremmin. Kun oltiin molemmat suunna käyty otettiin kanssa lopuksi pienet pomput ja Aape vaikutti ihan innostuvan meidän mini esteestä! :)
Eilen pyysin tuttavani Pirjon kanssani ajelemaan Aapella, koska vielä en yksin saanut lähteä lauantaisen terveyskeskusreissun jälkeen ja sitten sain vielä kaupanpäälle tähän joulunalle flunssan.
Aikanaan, kun olin itse ehkä 6-7-vuotias Pirjo aina haki minua ajelemaan. Pitkiin aikoihin heillä ei ole ollut kärryheppaa ja siitä saakka, kun Aape meille tuli, on ollut puhe, että mennään jossain vaiheessa yhdessä ajelemaan.
Käppäiltiin aluksi. Otettiin ravia ja päästiin metsätielle. Metsätie ei todellakaan ollut hyvässä kunnossa. Se oli osittain täysin sula, osittain peilijäätä. Heti kun löydettiin sopiva paikka käännyttiin, jotta vältyttiin kaikilta vahingoilta. Käveltiin koko matka kotiin ja sovittiin, että sitten kun on hyvä keli ja tiet kunnossa otetaan uusiksi vähän paremmalla menestyksellä.
Tänään tuli vedettyä päivällä kolmen ja puolen tunnin päikkärit ja siltikin olisin voinut aina vaan nukkua. Räkää riittää ja kurkkukin ollut ihan kiitettävän kipeä.
Heräiltyäni lähdin tallille ja tein tallihommat rauhallisesti. Hain hepat ja sainkin päähän piston touhuta ensin Leon kanssa. Laitoin sille pitkästä aikaa suitset (helpommin sanottu kuin tehty!). Otin sen liinaan ja kokeilin mitä tapahtuu. Olin kuin puusta pudonnut. Aiemmin Leoa ei ole saanut mihinkään päin. Nyt se meni liinassa kuin vanha konkari. Käveltiin aluksi ja sitten laitoin ponin ravaamaan. Se tepsutteli ihan nätisti. Yksi pikkuriikkinen laukkapätkäkin otettiin, mutta ei tehty mitään liian kauaa, ettei ponin into lopahtaisi. Väkersin vielä lopuksi pienen esteen ja Leo otti parit varsin pontevat pomput.
Vaihettiin heppaa ja oli Aapen vuoro. Aape kulki tosi hyvin. Ei ollut oikeastaan yhtään kiemurtelua ja venkoilua. Ravissa Aape kulki ryhdikkäästi ja kantoi itsensä jotenkin normaalia paremmin. Kun oltiin molemmat suunna käyty otettiin kanssa lopuksi pienet pomput ja Aape vaikutti ihan innostuvan meidän mini esteestä! :)
lauantai 21. joulukuuta 2013
en edes yritä keksiä otsikkoa
6 päivää mennyt... Mitä?!
En nyt rupea joka päivältä selostamaan niin tarkasti, mutta viime viikolla ohjelmassa oli mm. maastakäsin touhuja kentänpohjal, ilmansatulaa ja riimun kanssa käppäilyä, irtojuoksuttelua, tms.
Torstai täytyy nostaa erityisesti esille. Päästiin ensimmäisen kerran ähkyn jälkeen menemään taas ihan kunnolla!
Odotukset eivät olleet todellakaan korkealla, mutta laitoin silti koulusatulan ja Aape oli varsin mukava! Käveltiin ja Aape oli suht helppo ratsastaa. Tehtiin volttia.
Ravissa Aape oli todella tasainen ja kuunteli avut. Se on ollut nyt aika motivoitunyt työntekoon ja lähtenyt korvat hörössä hommiin. Keskityttiin paljon ratsastusteihin ja hyvin meni.
Otettiin sitten laukkakin. Vasen laukka oli aluksi aikasta nelitahtista, mutta parani parin kierroksen jälkeen huomattavasti. Nosto ja herran tempo olivat ihan hyvät. Laukattiin molempiin suuntiin vain muutaman kierros ja sitten otettiin loppuraveja rauhassa. Aape sai venytellä rauhassa kaulaansa ja lopuksi kävellä ihan rennosti.
Eilen en kerinnyt ratsastamaan rippikoulukirkon vuoksi ja tänään menikin kaikki suunnitelmat uusiksi.
Aamulla oli joulujuhla. Istuskeltiin juhlasalissa ja jonkun pistävä hajuveden haju sai kauhean pistävän kivun vasempaan ohimooni. Mainitsinkin parille kaverille, että on niin paljon painetta päässä, että hyvä kun taju ei lähde.
Saatiin ilmasutaidon ryhmän näytelmämme esitettyä ja tultiin takaisin paikallemme. Huhhuh. Tuli aivan jäätävä kylmähiki, ohimoa pisti ja jomotti niin, että ihan oksetti. Lähdin salista pukuhuoneeseen ja raikasta ilmaa hetken henkäiltyäni olo helpotti, hetkeksi.
Juhla loppui ja yhtäkkiä rupesi oikeasta kädestä lähtemään tunto sormi kerrallaan. Päätä jomotti, tuntui, että jalat ei kanna, ja oksetti. Lähdettiin siitä sitten terveyskeskukseen ja pääsin kyllä suorilta sisään.
Puolitoistatuntia makailin jossain huoneessa, johon minut vauhdista vain temmattiin. Kaiken maailman verikokeita otettii, silmiä katsottiin ja kyseltiin vaikka ja mitä. Täytyy kyllä sanoa, että säikähti jo itsekkin. Onneksi aika nopeasti suljettiin pois aivoverenvuodon mahdollisuus.
Lääkäri vielä teki jotain testejä, soitto varmistukseksi neurologille ja päästiin lopulta kotiin. Ilmeisesti oli juurikin jonkun jännityksen, sen kaamean pistävän hajuveden, tms. yhdistelmävaikutuksesta johtunut stressinlaukaisu. Ehkä tämä nyt tästä. Pitkälti päivä on mennyt nukkuessa, koska päätä on särkenyt, mutta huomenna katsellaan, josko olisi vähän parempi päivä. :)
En nyt rupea joka päivältä selostamaan niin tarkasti, mutta viime viikolla ohjelmassa oli mm. maastakäsin touhuja kentänpohjal, ilmansatulaa ja riimun kanssa käppäilyä, irtojuoksuttelua, tms.
Torstai täytyy nostaa erityisesti esille. Päästiin ensimmäisen kerran ähkyn jälkeen menemään taas ihan kunnolla!
Odotukset eivät olleet todellakaan korkealla, mutta laitoin silti koulusatulan ja Aape oli varsin mukava! Käveltiin ja Aape oli suht helppo ratsastaa. Tehtiin volttia.
Ravissa Aape oli todella tasainen ja kuunteli avut. Se on ollut nyt aika motivoitunyt työntekoon ja lähtenyt korvat hörössä hommiin. Keskityttiin paljon ratsastusteihin ja hyvin meni.
Otettiin sitten laukkakin. Vasen laukka oli aluksi aikasta nelitahtista, mutta parani parin kierroksen jälkeen huomattavasti. Nosto ja herran tempo olivat ihan hyvät. Laukattiin molempiin suuntiin vain muutaman kierros ja sitten otettiin loppuraveja rauhassa. Aape sai venytellä rauhassa kaulaansa ja lopuksi kävellä ihan rennosti.
Eilen en kerinnyt ratsastamaan rippikoulukirkon vuoksi ja tänään menikin kaikki suunnitelmat uusiksi.
Aamulla oli joulujuhla. Istuskeltiin juhlasalissa ja jonkun pistävä hajuveden haju sai kauhean pistävän kivun vasempaan ohimooni. Mainitsinkin parille kaverille, että on niin paljon painetta päässä, että hyvä kun taju ei lähde.
Saatiin ilmasutaidon ryhmän näytelmämme esitettyä ja tultiin takaisin paikallemme. Huhhuh. Tuli aivan jäätävä kylmähiki, ohimoa pisti ja jomotti niin, että ihan oksetti. Lähdin salista pukuhuoneeseen ja raikasta ilmaa hetken henkäiltyäni olo helpotti, hetkeksi.
Juhla loppui ja yhtäkkiä rupesi oikeasta kädestä lähtemään tunto sormi kerrallaan. Päätä jomotti, tuntui, että jalat ei kanna, ja oksetti. Lähdettiin siitä sitten terveyskeskukseen ja pääsin kyllä suorilta sisään.
Puolitoistatuntia makailin jossain huoneessa, johon minut vauhdista vain temmattiin. Kaiken maailman verikokeita otettii, silmiä katsottiin ja kyseltiin vaikka ja mitä. Täytyy kyllä sanoa, että säikähti jo itsekkin. Onneksi aika nopeasti suljettiin pois aivoverenvuodon mahdollisuus.
Lääkäri vielä teki jotain testejä, soitto varmistukseksi neurologille ja päästiin lopulta kotiin. Ilmeisesti oli juurikin jonkun jännityksen, sen kaamean pistävän hajuveden, tms. yhdistelmävaikutuksesta johtunut stressinlaukaisu. Ehkä tämä nyt tästä. Pitkälti päivä on mennyt nukkuessa, koska päätä on särkenyt, mutta huomenna katsellaan, josko olisi vähän parempi päivä. :)
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
ja juna kulkee taas
Perjantaina koulusta tultuani laitoin hevoset hetkeksi ulkoilemaan. Plussakeli ja tuuli olivat saaneet lumet aika mallikkaasti pois ja en voinut kovin kauaa antaa hevosten pihalla olla, koska aina kun käänsin selkäni, Aape lähti kalvamaan jäistä ruohoa. Puolisen tuntia seisoskelin Aapen vieressä ja seurasin sitä, jotta se sai olla edes vähän ulkoilmaakin nuuhkimassa.
Käytiin myös vähän kävelemässä. Kiipesin selkään ilman satulaa ja Aapella oli vain riimu ja siitä lähti narut. Aape vaikutti niin tyytyväiseltä, kun sai vain olla pihalla!
Eilen Aape ja Leo saivat olla pihalla varmaan jo kuutisen tuntia, koska mietin, että hulluksihan ne tuolla tallissa tulee. Onneksi ne sitten pysyttelivät pitkälti heinäkasoilla, eikä tullut mitään ongelmia.
Iltapäivällä käytiin reilun kolmen kilometrin metsäreitti Aapen kanssa. Otettiin myös vähän jo ravia ja Aape oli niin rento ja motivoitunut! Se kuunteli kaiken niin tarkasti ja lähti todella mielellään lenkille.
Tänään käytiin tuo samainen reitti. Ravattiin hiukan enemmän ja sanoin Aapelle, että jos haluat laukata, niin käy, ja heti kun haluat lopettaa, käy. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt! Se nosti laukan ja laukkasi juuri niin pitkään kuin halusi, enkä yrittänyt patistaa sitä jatkamaan. Se mennä porskutti korvat hörössä ja höristeli.
Loppumatkasta Aape olisi mielellään mennyt lujempaakin, mutta yksi pätkä laukkaa riitti meille tänään, sillä kyllä sen jälkeen huomasi, ettei vielä aivan entisellään herra ole. Eikä vielä tarvikkaan. Hurjaa vauhtia silti Aape on parantunut, jos verrataan esim. viime vuoteen. Aape on taistelija ja toivotaan, että nyt ei enää tulisi ähkyjä tai mitään muutakaan hämminkiä!
Käytiin myös vähän kävelemässä. Kiipesin selkään ilman satulaa ja Aapella oli vain riimu ja siitä lähti narut. Aape vaikutti niin tyytyväiseltä, kun sai vain olla pihalla!
Eilen Aape ja Leo saivat olla pihalla varmaan jo kuutisen tuntia, koska mietin, että hulluksihan ne tuolla tallissa tulee. Onneksi ne sitten pysyttelivät pitkälti heinäkasoilla, eikä tullut mitään ongelmia.
Iltapäivällä käytiin reilun kolmen kilometrin metsäreitti Aapen kanssa. Otettiin myös vähän jo ravia ja Aape oli niin rento ja motivoitunut! Se kuunteli kaiken niin tarkasti ja lähti todella mielellään lenkille.
Tänään käytiin tuo samainen reitti. Ravattiin hiukan enemmän ja sanoin Aapelle, että jos haluat laukata, niin käy, ja heti kun haluat lopettaa, käy. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt! Se nosti laukan ja laukkasi juuri niin pitkään kuin halusi, enkä yrittänyt patistaa sitä jatkamaan. Se mennä porskutti korvat hörössä ja höristeli.
Loppumatkasta Aape olisi mielellään mennyt lujempaakin, mutta yksi pätkä laukkaa riitti meille tänään, sillä kyllä sen jälkeen huomasi, ettei vielä aivan entisellään herra ole. Eikä vielä tarvikkaan. Hurjaa vauhtia silti Aape on parantunut, jos verrataan esim. viime vuoteen. Aape on taistelija ja toivotaan, että nyt ei enää tulisi ähkyjä tai mitään muutakaan hämminkiä!
torstai 12. joulukuuta 2013
...
Elikkäs maanantaina Aape sai meidän mahtavan ja ihanan pitkän maaston jälkeen ansaitun vapaapäivän.
Tiistaina lähdettiin pellolle ilmansatulaa ja kuolaimettomilla menemään ihan vaan "rennosti". Se oli kaikkea muuta.
Aape oli kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla. Se yritti vaan puskea tielle ja siitä kotiin. Kaahotusta, poukkoilua, äkkikäännöksiä.. Olihan niitä hyviäkin pätkiä, mutta ei kovinkaan paljoa. Tunti yritettiin, mutta jos esim. laukkasimme, Aape saattoi pysähtyä täydestä vauhdista, ja kun antoi pohkeita kuinka varovasti, niin herra sinkosi johonkin suuntaan, jota oli mahdoton arvata. Ja laukka muutenkin, vauhtia tuli ja tuli, kontrolli hupeni pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Ajattelin, että jatketaan sitten toisena päivänä.
Eilen itselläni oli pianokonsertti ja Liisa kävi ratsastamassa Aapen illan tullen. Aape oli edelleen vähän säntäillyt, mutta mennyt ihan hyvinkin.
Illalla kun tulin puoliyhdeksän jälkeen konsertista lähdin vielä tallille viemään hepoille iltaheiniä. Ensimmäisenä kuulin kolinaa ja ihmettelin kovasti, mitä tapahtuu. Aape kuopi maata, heinät oli pyöritetty ympäriinsä ja herra nyki päätään.
Ensimmäisenä kuuntelin sen suolistoäänet ihan vaistomaisesti. Vielä sillointällöin kuului ihan normaaleja ääniä. Kokeilin veden, joka oli jo hieman jäähtynyt, muttei tosiaan kylmää. Hetken siinä sai funtsia. Kannoin lisää lämmintä vettä. Sitten kävin välissä vähän tekemässä ruokaa.
Takaisin tallilla ja Aape makasi. Se nyki päällään ja kuopi maata. Heti jos lähdin pihalle hetkeksi Aape meni maate.
Loimi selkään ja menoksi. Talutin Aapea hetken, mutta Aape oli todella haluton liikkumaan pois tallilta. Soitettiin eläinlääkärille ja onneksi soitettiin noin ajoissa, kun matkan taittoon häneltä meni reilu tunti.
Tultiin pihan puolelle kävelemään, niin ei tarvinnut repiä herraa pois koko ajan tallin kutsuvalta ovelta.
Eläinlääkäri tuli ja mentiin tallin puolelle. Lääkäri mittasi pulssin ja kuunteli mahaa. Mahasta kuului "kilinää", mutta pulssi oli vielä onneksi suht alhainen.
Aape letkutettiin ja sitten uusiksi kuuntelut. Vähän heiniä eteen ja tarkkailuun. Nyt ollut ihan hyvässä kunnossa ja heinää pieniä määriä parin tunnin välein ja vesi pitää pitää haaleana.
Kävin taluttelemassa illalla vähän Aapea, kun se joutui Leon kanssa olemaan päivän sisällä. Joka tumma läiskä piti tarkistaa, voisiko se olla ruokaa. Mentiin ympäriinsä tuola vetisellä jäätiköllä. Nyt sitten vaan tarkkailua ja yritetään taas pikku hiljaa palata arkeen. Toivotaan, että selvittiin vain säikähdyksellä. :)
Tiistaina lähdettiin pellolle ilmansatulaa ja kuolaimettomilla menemään ihan vaan "rennosti". Se oli kaikkea muuta.
Aape oli kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla. Se yritti vaan puskea tielle ja siitä kotiin. Kaahotusta, poukkoilua, äkkikäännöksiä.. Olihan niitä hyviäkin pätkiä, mutta ei kovinkaan paljoa. Tunti yritettiin, mutta jos esim. laukkasimme, Aape saattoi pysähtyä täydestä vauhdista, ja kun antoi pohkeita kuinka varovasti, niin herra sinkosi johonkin suuntaan, jota oli mahdoton arvata. Ja laukka muutenkin, vauhtia tuli ja tuli, kontrolli hupeni pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Ajattelin, että jatketaan sitten toisena päivänä.
Eilen itselläni oli pianokonsertti ja Liisa kävi ratsastamassa Aapen illan tullen. Aape oli edelleen vähän säntäillyt, mutta mennyt ihan hyvinkin.
Illalla kun tulin puoliyhdeksän jälkeen konsertista lähdin vielä tallille viemään hepoille iltaheiniä. Ensimmäisenä kuulin kolinaa ja ihmettelin kovasti, mitä tapahtuu. Aape kuopi maata, heinät oli pyöritetty ympäriinsä ja herra nyki päätään.
Ensimmäisenä kuuntelin sen suolistoäänet ihan vaistomaisesti. Vielä sillointällöin kuului ihan normaaleja ääniä. Kokeilin veden, joka oli jo hieman jäähtynyt, muttei tosiaan kylmää. Hetken siinä sai funtsia. Kannoin lisää lämmintä vettä. Sitten kävin välissä vähän tekemässä ruokaa.
Takaisin tallilla ja Aape makasi. Se nyki päällään ja kuopi maata. Heti jos lähdin pihalle hetkeksi Aape meni maate.
Loimi selkään ja menoksi. Talutin Aapea hetken, mutta Aape oli todella haluton liikkumaan pois tallilta. Soitettiin eläinlääkärille ja onneksi soitettiin noin ajoissa, kun matkan taittoon häneltä meni reilu tunti.
Tultiin pihan puolelle kävelemään, niin ei tarvinnut repiä herraa pois koko ajan tallin kutsuvalta ovelta.
Eläinlääkäri tuli ja mentiin tallin puolelle. Lääkäri mittasi pulssin ja kuunteli mahaa. Mahasta kuului "kilinää", mutta pulssi oli vielä onneksi suht alhainen.
Aape letkutettiin ja sitten uusiksi kuuntelut. Vähän heiniä eteen ja tarkkailuun. Nyt ollut ihan hyvässä kunnossa ja heinää pieniä määriä parin tunnin välein ja vesi pitää pitää haaleana.
Kävin taluttelemassa illalla vähän Aapea, kun se joutui Leon kanssa olemaan päivän sisällä. Joka tumma läiskä piti tarkistaa, voisiko se olla ruokaa. Mentiin ympäriinsä tuola vetisellä jäätiköllä. Nyt sitten vaan tarkkailua ja yritetään taas pikku hiljaa palata arkeen. Toivotaan, että selvittiin vain säikähdyksellä. :)
"Ulkoilma, minä tulen taas pian!"
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Jouluttajat tulloo!
Eilen ratsasteltiin vaan pellolla koulusatulalla tätä meidän perus hummajumppailua. Käveltiin, ravattiin ja tehtiin volttia.
Aape oli toooosi kiva, mutta käytti jokaisen mahdollisuuden hyväkseen, esim. jos vaihdoin raippaa toiseen käteen.
Laukat rullasi ja molemmat nousivat käynnistä. Saatiin tehty pääty-ympyrät ja Aape oli muutenkin varsin mainoa poitsuli.
Tänään lähdettiin heti aamusella ratsastamaan. Heitin Aapelle selkään vain ratsastusvyön ja meidän joulumieltä nostattavan ratsastusloimen. (Joulun tuloa ei voi estää! Ainakaan, jos meidät näkee! >:D)
Lähdettiin etsimään minun huoneeseen sopivaa pientä joulukuusta. Käveltiin pitkälti ja otettiin pää tiellä suht pitkä ravi- sekä laukkapätkä. Aape oli aivan hyperkiva!
Käväistiin möksällä ja sitten yksi mäki alas. Käännyttiin takaisin ja kivuttiin mäkiylös. Sitten suuntasimme perinteiselle pienelle metsäreitillemme. Otettiin ravia ja laukkaa ja Aape oli niin kiva, että jatkettiin suoraan sille about 1-2 km pitkälle suoralle ja annettiin mennä!
Jatkettiin vielä sieltä risteyksestä oikealle ja saavuimme tuttujemme laavulle. Laavulta lähtee vielä kaksi tutkimatonta pienen pientä kinttupolkua ja lähdettiin sinne. Oli ihan sika upeeta! Kesällä en tykännyt tuosta reitistä ollenkaan, koska sielä metsä oli niin tiheää. Nyt oli melkein jopa satumaista, kun lunta leijaili hiljakseen ja sai mennä keskellä lumista metsää.
Tultiin takaisin ravaillen ja laukaten. Loppumatka taitettiin taas peltojen poikki kotiin. Pisin (ajallisesti) ja ehdottomasti paras maasto ikinä!
Aape oli toooosi kiva, mutta käytti jokaisen mahdollisuuden hyväkseen, esim. jos vaihdoin raippaa toiseen käteen.
Laukat rullasi ja molemmat nousivat käynnistä. Saatiin tehty pääty-ympyrät ja Aape oli muutenkin varsin mainoa poitsuli.
Tänään lähdettiin heti aamusella ratsastamaan. Heitin Aapelle selkään vain ratsastusvyön ja meidän joulumieltä nostattavan ratsastusloimen. (Joulun tuloa ei voi estää! Ainakaan, jos meidät näkee! >:D)
Lähdettiin etsimään minun huoneeseen sopivaa pientä joulukuusta. Käveltiin pitkälti ja otettiin pää tiellä suht pitkä ravi- sekä laukkapätkä. Aape oli aivan hyperkiva!
Käväistiin möksällä ja sitten yksi mäki alas. Käännyttiin takaisin ja kivuttiin mäkiylös. Sitten suuntasimme perinteiselle pienelle metsäreitillemme. Otettiin ravia ja laukkaa ja Aape oli niin kiva, että jatkettiin suoraan sille about 1-2 km pitkälle suoralle ja annettiin mennä!
Jatkettiin vielä sieltä risteyksestä oikealle ja saavuimme tuttujemme laavulle. Laavulta lähtee vielä kaksi tutkimatonta pienen pientä kinttupolkua ja lähdettiin sinne. Oli ihan sika upeeta! Kesällä en tykännyt tuosta reitistä ollenkaan, koska sielä metsä oli niin tiheää. Nyt oli melkein jopa satumaista, kun lunta leijaili hiljakseen ja sai mennä keskellä lumista metsää.
Tultiin takaisin ravaillen ja laukaten. Loppumatka taitettiin taas peltojen poikki kotiin. Pisin (ajallisesti) ja ehdottomasti paras maasto ikinä!
perjantai 6. joulukuuta 2013
Vielä kerkeää!
Eli tänään tosiaan tuli tasan vuosi siitä, kun Aape muutti meille asustamaan!
Jos Aapea ei olisi saanut koeajalle, herra ei todennäköisesti olisi ikinä meille muuttanut, kuten olen varmaan joskus kirjoittanutkin.
Aape kuitenkin tuli ja sulatti kaikkien sydämet. Paljon kaikkea mahtavaa on jo tässä ajassa koettu! Vuosi takana ja toivottavasti vielä monta edessä! ♥
Jos Aapea ei olisi saanut koeajalle, herra ei todennäköisesti olisi ikinä meille muuttanut, kuten olen varmaan joskus kirjoittanutkin.
Aape kuitenkin tuli ja sulatti kaikkien sydämet. Paljon kaikkea mahtavaa on jo tässä ajassa koettu! Vuosi takana ja toivottavasti vielä monta edessä! ♥
Aape meillä toista päivää. Maastoon lähdössä!
Ensimmäistä kertaa ilman satulaa kolmantena päivänä.
Pellolla kokeilua alkuaikoina.
Ilmeestä huomaa, ettei kaikki aina mennyt ihan putkeen..
...
... mutta epäonnistumisien kautta ollaan opittu nauttimaan enemmän onnistumisista. :)
Elämäni ensimmäinen este - ja tietysti Aapelin kanssa!
Ehkäpä neljäs kerta esteitä?
Ensimmäinen onnistunut laukka liinassa!
Elämäni ensimmäiset kisat ja vielä hyväksytyllä 57.50% tuloksella!
Täydellistä ajatusten nollausta! Mieli lepää! ♥
Höntyilyä.
Hassuttelua ja hauskoja hetkiä!
Ja mukavaa yhdessäoloa!
Tästä on tiivistetysti ensimmäinen yhteinen vuotemme tehty! ♥ Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, miten hienon hevosen olen saanut! Tämä herra on opettanut minulle enemmän, kuin osasin ikinä kuvitellakkaan. Joka päivä oppii jotain uutta, eikä oppiminen ikinä lopu. Onneksi olen saanut juuri oikean opettajan itselleni! ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)