MatoAape

 Heheeei!

 Tänään oli taas oikein masentava syksyinen keli. Koko päivän vettä satoi enemmän ja vähemmän, oli jälleen kylmää ja koleaa. Ajattelin, että pelto olisi sen verran märkä, että lähdetään maastoon.
 Aape oli sen verran märkä, että en satulaa viitsinyt laittaa paikkoja hiertämään, joten mentiin ilman satulaa, kuolaimettomilla.
 Käytiin kääntö-ympyrälenkillä. Aape oli aluksi oikein mukava. Päästiin metsätielle ja sitten rupesi tulemaan näitä Aapen vireyden merkkejä. Se kyttäsi kaikkea aivan normaalia ja vanhaa, mennä kiemurteli ympäriinsä, säntäili, veti nelijalkajarrutuksia tms. Muutaman kerran olin vähän kyljellä ja kerran olin sitten vähän enemmänkin kyljellä. No hengissä ollaan.
 Laukka oli kyllä varsin hyvää, kun Aape malttoi keskittyä, mutta pidellä sai silloin tällöin ihan kunnolla. Loppuravit oli aika kamala, kun Aape vaan mennä kaahotti kotiin päin pää ylhäällä. Heti kun löysäsi ohjaa vauhti kiihtyi ja kiihtyi pikku hiljaa.
 No silti oli ihan kivaa ja Aape oli loppujen lopuksi oikein mukava. :)
 Kerkesin värjäämään hiukset ja sitten lähdettiin pelastamaan kolme kissanpentua yhden tutun kesäasukkaan navetalta. Eilen käytiin jo niitä kurkkaamassa, mutta olivat aivan hyvässä kunnossa. Nyt ne olivat jo yksi oli aivan huonossa jamassa. Kaikki kolme olivat aika viileitä. En kyllä edes kysellyt isältä vaan astelin autoon kolmen kissanpennun kanssa. Pennut kotona lämpimän uunin päälle ja vällyn väliin. Pikku hiljaa virkosivat ja reilun tunnin päästä, joku haki ne hoitoonsa eläinsuojeluun. Sanoi, että ovat varsin hyvässä kunnossa, kuulemma paremmassa kun annettiin ymmärtää. :) 

huhheijjaa

 Perjantaina Aape sai popot ja ponien jalat vuoltiin - en kerinnyt ratsastamaan.
 Eilen Maria tuli meille ja lähdettiin ajelemaan Aapella. Käytiin kääntöympyrälenkillä ja haaskanlenkillä, eli ihan reilu lenkki tuli. Mentiin ihan käynnissä ja ravissa vain, jottei laukka enää yhtään kärsisi.
 Kun meiltä päästiin, lähdettiin Marialle ratsastamaan sinne hepat. Alkoi olemaan jo pimeä ja kentälle sai laittaa ihan valot. Ratsastelin Kössillä. Kössi kenkkuili aluksi, jumitti, jonka jälkeen oli tiedossa pukkisarja, päänviskomista ja kiitämistä johonkin suuntaan.
 Parin kierroksen jälkeen poni rauhoittui ja oli ihan mukava, mitä välillä yritti vähän säntäillä. Maria lähti heittämään minua kotiin ja eikö täällä ollut lehmä poikimassa.
 Sovittiin, että Maria ja minä jäädään vahtimaan, isä ja äiti sai mennä nukkumaan. Odotettiin siinä jostain kymmenestä yli kolmeen. Eikä se pirun lehmä sitä vasikkaa pihalle pukannut. Hyvä jottei sisälle päin sitä yrittänyt vetää.  Käytiin pihalla ja vaihettiin paikkaa, kitattiin kahvia ja vaikka mitä, jotta pysyttäisiin hereillä. Lopulta joskus ennen kolmea olin nukahtanut heinäkasaan. Annettiin sitten olla, ja ilmeisesti se oli heti sen pullauttanut sitten maailmaan.
 Tänään meille sitten tuli kylään äitin sukulaisia, jotka olen nähnyt kerran elämässäni ja he olivat ekaa kertaa meillä, joten en päässyt livahtamaan ratsastuksen pariin. Heppoja kävin sen sijaan muutaman kerran katsomassa.
 Nyt viime yön viiden tunnin unilla pirteänä ja ennen kaikkea hyvin valmistautuneena koeviikkoon! Oh shit!

3 kenkää --> 3 jalkaa

 Reetta ei päässyt eilen käymään ratsastamassa ja itsekään en kerinnyt ratsastamaan --> vapaapäivä Paapelle.
 Tänään sitten piti lähteä maastoilemaan. Oli oikea syyspäivä. Koko päivän tihutti vettä jossain määrin, oli kylmää, koleaa ja synkkää. Aape pölisi aivan kamalasti. Otin videoakin, sitä kurapölyä oli ihan järkyttävästi! :D
 Aapelta oli ilmeisesti sitten eilen lähtenyt kenkä laitumella. Lähdettiin kuitenkin kuolaimettomilla ja ilman satulaa vähän koklaamaan, jos kääntöympyrätien pehmeämmällä metsätiellä pääsisi. Aape kuitenkin arkoi sortien lisäksi, sieläkin ihan kiitettävästi, joten käännyttiin varsin pian kotiin.
 Varattiin kyllä jo viime viikolla kengitys, mutta vielä ei ole kuulunut. Tästä päivästä ja huomisesta oli puhe, mutta kaippa sitten huomenna tulee.. 

pientä edistystä

 Helloo! Eli tänään menin Aapen kanssa pellolla. Aape oli aika tahmea, mutta kuitenkin teki tehtävänsä suht helpolla.
 Käynnissä ja ravissa ei ollut oikeastaan mitään muuta ongelmaa kuin tuo tahmeus. Lähdettiin laukkaamaan. Vasen laukka rullasi todella hyvin ja mentiin ensin ihan vain koko kierrosta. Aape yrittää lusmuilla, heittää raville, tms. Kun koko kierros sujui hyvin, yritettiin pääty-ympyrää. Ensin sujui ihan ok, sitten Aape yritti kiemurrella pois työnteosta. Se sinkosi ihan mihin suuntaan vain, painoi kädelle ja mitään tuntoa ei ollut. Ja se sinkosi kiitoravilla.
 Jonkin aikaa taisteltiin tämän kanssa ja kun kerran saatiin menemään hyvin, suunnan vaihto. Vasempaan laukkaan pääty-ympyrään ei ollut mitään ongelmia. Ainut ongelma oli alun nelitahtisuus ja Aapen kaahottaminen. Ihan hyvin silti meni.
 Loppuravit mentiin ilman jalustimia ja sitten käppäiltiin. Kyllä se siitä, kun jaksaa odottaa ja pysyy rauhallisena. :)

ERÄJORMAT vauhdissa

 Heeeiheeei! Eilen pesin Aapen ihan perusteellisesti. Aape oli ihan sitä mieltä, että hyyyi vettä, mutta alun pikku kieputtelun jälkeen vaan seisoi masentuneena paikallaan. Nyt se on puhdas, pörröinen ja pehmeä kuin karvapallo! ♥
 En kerinnyt eilen ratsastamaan, koska kummitätsyni poikkesi pitkästä aikaa ja sitten Mariakin tuli käväisemään.
 Tänään lähdettiin maastoilemaan - kuolaimettomilla. Tänään tosin satulakin pääsi taas käyttöön. Käytiin kääntöympyrällä kääntymässä. Laukattiin pitkin tietä ja sitten vedettiin liinat kiinni ja käännyttiin. En ymmärrä! Oli aivan pakko kääntyä ja lähteä metsään samoilemaan. Joku eräjormafiilis vain tuli ja niin sitä mentiin. Hitaasti ja varmasti. Oli ihan sika sika kivaa! Jormailtiin keskellä ei mitään, mentiin mitä mielenkiintoisimpia pieniä kinttupolkuja, ylitettiin pikkuisia tielle sattuvia esteitä, kuten jotain kuoppia, möykkyjä, risuja, lahonneita puunrunkoja, tms!
 Samoiltiin jo tosi kauan pitkin metsää ja en edes oikein tiedä miten kaukana tiestä kävin, mutta aika pitkällä. Kivuttiin yhden kukkulan päälle, jonne meni ihan suht tasainen pienen pieni polku.
 Oltiin jo lähdössä kotiin päin, mutta hetken tietä pitkin päästyämme, tuli toinen aivan ihanan näköinen kinttupolku. Sinne siis. Sielä, jos jossain oli aivan ihana pieni kinttupolku. Siinä oli jotain pikkuisi kiviä ja kallioita, mutta oli vaan oikeasti niin hienoa. Sielu lepää! Ja kyllä täytyy sanoa, että arvostan metsää taas ihan erilailla. Raikas metsäilma, kiva poni ja kunnon rentoutuminen. Mikä sen parempaa?
 Samoiltiin melkein tunti ja kun tuolta toiselta "harhautumiseltamme" tulimme totesin Aapelle, että ehkä meidän on joskus kotiinkin päästävä. Laukattiin isommalle tielle saakka jäljellä oleva pikku pätkä ja silti kaikkia ihania pieniä metsäpolkuja pisti silmiini nyt, ja olisin voinut kuluttaa sielä varmaan aikaa tuntikausia.
 No loppuhyvin kaikki hyvin! Ravattiin ja käveltiin. Ja mikä Aapen mielestä kenties parasta, Aape pääsi takaisin ponikavereittensa kanssa laiduntamaan. :)

Uusi yhdistelmä

 Eilen kokeilin uutta yhdistelmää. Ilman satulaa ja kuolaimettomilla. Aape meinasi lähteä karkuun, mutta sain sen "juksattua" luokseni, kun jäin vain raaputtelemaan pikku poneja, enkä aluksi edes yrittänyt ottaa sitä kiinni.
 Harjailin ja sitten laitoin kuolaimettomat Aapen nassuun. Pakkasin taskuun hööksin omppunameja ja lähdettiin menemään. Ostin tässä Leoa ajatellen shettis koon kumiohjat, kun sain ne pari kertaa käytettyinä Marialta. Kuolaimettomien kanssa ne menivat aivan täydellisesti myös Aapella, koska kuolaimettomissahan ohja lähtee paljon "lähempää" kättä.
 Mentiin pellolle ja tehtiin voltteja käynnissä. Lähdettiin ravaamaan ja eka kierros oli aika järkyttävä. Hypin ja pompin kyljeltä toiselle ja Aape kaahotti pääylhäällä. Yritin rauhoittaa ja se onnistuikin tosi nopeasti.

 Aape oli mitä rennoin ja hienoin. Se painoi välillä kädelle aivan sairaasti, niin että hyvä jottei välillä tuntunut, että sormet katkeavat, mutta ei haittaa. Super se silti oli!
 

 

 

 Ravattiin molempiin suuntiin volttien kera ja oli oikeasti niin hienoa ja kivaa! Lähdettiin laukkaamaan. Aape lähti ihan hyvin, mutta teki saman minkä useasti ennenkin kanssani. Päästiin kaarteeseen, se veti liinat kiinni, kääntyi 90 asteen kulmassa ja lähti kaahottamaan ihan toiseen suuntaan. Ajattelin, että tällä ei nyt fiilistä pilata, pysähdyttiin ja sanoin Aapelle, että pelleile vaan, tänään en anna periksi. Napahutin raipalla, pohkeet ja jatkettiin. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt!

 Laukattiin ja se jopa onnistui! Kokonainen kierros! Kierros toisensa perään laukka parani, vaikka se ei todellakaan parasta laukkaa ollut, mutta Aape sentään meni koko kierrosta ja totteli vähän! Jee!
 Oikeaan suuntaan ei ollut oikeastaan mitään ongelmaa, laukka rullasi paremmin ja Aape oli niin tuitui. Äiti kävi siinä välissä ottamassa muutaman kuvan. Otettiin loppuravit ja käveltiin. Pysähdyttiin silloin tällöin namitauolle. Aape oli niin kiva!

 Ilman satulaa menemisessä on kaikista parasta, se ettei tarvi edes tehdä mitään erikoista ja se on silti niin mukavaa ja mielenkiintoista. Hyppäsin alas ja Aape pääsi suoraan laitumelle - kun oli syönyt ensin namit! ;)

Aapi villitsee

 Perjantai 13. päivä, jo melkein voitettu! Tänään on itse asiassa ollut ihan hyvä päivä (koputan puuta!). Meillä oli tänään taksvärkki päivä, joten periaatteessa vapaapäivä, kun kotiin jäin. Aamusta söin vain leivän ja ihmettelin pitkään, kun oli aivan kamala olo, heikotti ja oli kerta kaikkiaan paha olo. Yhden maissa tajusin, että voisiko johtua siitä, etten syönyt puuroa, jota olen nyt reilun kolme viikkoa joka aamupalaksi syönyt. Ei muuta kuin puuroa tekemään ja johan helpotti. 
 Päivän töiden teko tuon puuroepisodin takia vähän pitkittyi ja venyi, mutta sitten pääsin päivän työhön. Imuroin ja pesin kaikki alakerran lattiapinnat + tein jotain muita pikku siivous ja järjestely juttuja. Siinä vierähtikin ihan mukavasti aikaa. Sitten hyökkäsin pikaisesti tallin kimppuun. Nyt sieltä on joka ikinen hämähäkin seitti pois. Huomenna jos kerkeän tallin talvikuntoon siivoamista jatketaan!
 Jalkani oli aamusta vielä aika kipeä, mutta päivän mittään vähän pikku hiljaa vetristyi. Päätin lähteä yrittämään edes jotain Aapen kanssa. Lähdin "hakemaan" Aapea. Kaikki kolme tulivat luokse ja annoin Aapelle namin, joka tällä kertaa oli pari omenaa. Olin juuri hipaisemassa Aapen riimua, kun se salamana kääntyi ja lähti juoksemaan karkuun.
 Aika nopeasti päässäni selkeni ajatus, että "irtojuoksutan" sen nyt sitten loppuun saakka tuossa pellolla, kun kerran aloittikin. Melkein tunnin verran herra juoksenteli, välillä rennossa ravissa, välillä ryhdikkäässä ja reippaassa ravissa, välillä kiitolaukassa, rennossa laukassa, käynnissä ja kaikkea tältä väliltä. Aape liikkui kyllä niin hienosti ja vähän hikiseksikin pääsi tulemaan. Lopuksi rapsuttelin sitä ja sitten se lähtikin jo minua seuraamaan. Lutuinenjästipääni! ♥ Näitä kuvia olisi paaaljon (450 xd) tosi kivoja ja onnistuneita, mutta photobucketti pisti jälleen stopin, sillä kuville näidenkin kuvien jälkeen tilaa jäi ainoastaan 1%. Eli täytynee taas vanhoja kuvia poistella. :/