jättipaarmojen hyökkäys

 Torstaina Tanja kävi ratsastelemassa Aapen. He olivat käyneet tuolla neljän kilometrin lenkille ja lisänneet siihen vielä piiiitkän mäen ylös ja alas. Kotiin palatessa herra oli kyllä hikinen, mutta niin oli myös kuskikin! Vähän oli kuulemma mörköjä näkynyt, muuten mennyt hyvin.

 Perjantaina Maria tuli ratsastelemaan ja viikonloppuna Reetta hoiti liikutuksen molempina päivinä. Alla tyttöjen omat kommentit ja pari kuvaa.

Veera on siis Reetan 6v pikkusisko.

 Sitten koittikin maanantai, eli tämä päivä. En ollut tarkoituksella hommannut ketään ratsastamaan ja lähdin koittamaan onneani ilman satulaa. Ja joo, onneksi lähdin. :)
 Piitkien jutustelusessioiden ja harjauksen jälkeen käppäiltiin pellolle. Aape oli aluksi ihan lentoon lähdössä, mutta pellolle päästyä malttoi jo hyvin.
 Käveltiin pitkät alkukäynnit, jotta saatiin kunnon tuntuma. Samalla pienennettiin vähän meidän uraamme. Aape oli tosi mukava kädelle ja voltit onnistui oikein hyvin.
 Siirryttiin raviin ja Aape kulki oikein mukavasti, vaikka herralla olikin aikalailla meno päällä. Jatkettiin volttien tekoa ja sujui hyvin.

 

   Vasen laukka oli aluksi aika tönkkö, mutta siitä se lähti hyvin vetristymään ja sujuikin lopulta ihan hyvin. Pari ensimmäistä kierrosta meni oikein hienosti ja saatiin hyvät ratsastustiet. Sitten Aape päätti laittaa vähän isomman vaihteen silmät ja vetää mutkat suoriksi. Jouduttiin siirtymään tämän takia laukkojen ajaksi vanhalle ja isommalle urallemme. 

 Jälleen tänään oli nämä aika "perinteiset" jekut. Aape toisella pitkällä sivulla vähän puri kiinni kuolaimeen ja lähti kaahottamaan. Yritti vaihtaa laukkaa (ravin kautta) tms. Saatiin kuitenkin suht pienellä hommat skulaamaan ja sitten menikin aika kivasti. 

 Oikeaan kierrokseen oli välillä vauhtia vähän reippaasti, mutta muuten sujui todella hyvin ja pidätteet meni hienosti läpi. 

 Otettiin loppuravit ja Aape oli ihan superkiva! Yltiökiva! Ylistyssanat ei riitä kuvaamaan! Se kulki sopivalla temmolla ja tarmokkuudella ja oli kädelle todella mukava, eikä yhtään se junttiputte, mikä sielä piuhan päässä aika usein on. Lopulta kuitenkin Aape sai ravailla vielä pidemmällä ohjalla, kun meni niin nätisti. 

 Sitten vaan käveltiin ja Aape oli kuin se olisi käynyt uimassa. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa leikitäänkö vähän vesiletkun kanssa. Onneksi Apsi on tuon veden kanssa niin helppo. :)
 Aape rakastaa auringossa makailua ja sen näkee makaamassakin lähes tulkoon joka aamupäivä ihan pitkin pituuttaan. Nyt sain ensimmäisen kerran kameraankin kuvat! Säikähdin jo, että herra oli heittänyt henkensä, kun Leo pomppasi heti vähänkin lähestyttäessä ylös ja Aape vaan makasi maha pystyssä. Herra oli vain aivan täydessä unessa. Olisin päässyt varmaan aivan lähelle, jollen olisi jo hätäännyksissäni sitten huutanut Apsia nimeltä. Sitten pää pomppasi pystyyn ja Aape nousi silmät ristissä. :D

 

 Nyt valitettavasti tännekin on paarmat saapuneet. Ja ne ovat aivan tolkuttoman isoja tänävuonna(kin)! Joka vuosi kuulee tämän, mutta eivät ne ennen ole noin isoja olleet (tai sitten muisti reistailee). Mutta oli paarmat tai ei, kesäkesäkesä! ♥