tynkäpostaus

 Tänään käytiin Aapen kanssa kääntöympyrällä taas maastoilemassa. Taas oli edelliseen kertaan ihan huomattava ero.
 Aape oli ravissa todella tasainen ja liikkui pehmein liikkein. Laukka rullaili hyvin ja oli ihan jees tahti. Kotiin päin oli luonnollisestikin vähän enemmän menohaluja, mutta hyvin kuitenkin kuunteli pidätteet ja päästiin loppuun kunnialla.
 Hmm.. Enpä nyt keksi tähän oikeastaan muuta, kuin että oikeasti meni tosi hyvin!

emojen seassa seikkailua

 Tänään lähdin hakemaan heppoja aitauksesta ja otin Leon kiinni ja avasin Aapelle vain portin, koska ennenkin se on seurannut nätisti perässä suoraan talliin. Yllätykseksi Aape lähtikin noiden emolehmien luokse, nuuhkaisi Hertan kanssa toisiaan ja rupesi käyskentelemään sielä lehmien seassa, kuin aina olisi sinne kuulunut. Hassu poni.
 Vein ponin karsinaan ja sitten lähdin hakemaan Apsia. Aape ei tietenkään antanut heti kiinni ja lähti juoksentelemaan innostaen emot mukaan. Hetken juoksemisen jälkeen emot kyllästyi ja Aape juoksi suoraan lehmien pihattoon. Isä katseli navetassa ihan ihmeissään, että mitäs nyt käy, kun yhtäkkiä hevonen olikin navetassa. Siitä sitten sain Aapen kiinni.
 Harjasin ja varustelin Aapen rauhassa ja sitten lähdettiin maastoilemaan.
 Käytiin kääntöympyrälenkillä ja meni paremmin kuin pitkiin aikoihin! Höpisin Aapelle aivan koko ajan. Selostin joka ikisen kiven, kävyn, maitohorsman, tms. joka olisi voinut aiheuttaa episodin. Ja se sujui. Jos oli joku jota Aape rupesi kyttäämään, vähän tuimempi äänensävy ja hienosti mentiin ohi.
 Laukka oli ihan ookoo ja tahti pysyi todella rauhallisena koko ajan. Heti jos päästi löysemmän ohjan, Aape kyllä lähti, mutta pysyi suht kevyesti kuulolla.
 Oikein tyytyväinen tähän päivään, jos tätä rataa jatketaan, hyvä tulee taas. :)

sekoilua ja emolehmiin tutustelua

 Hepat ovat nyt saaneet aloittaa täyspäiväisen pihalla oleskelun ja ovat hyvin viihtyneetkin yötkin pihalla.

 Perjantaina oli jälleen armoton kuumuus. Mentiin ilmansatulaa pellolle. Aape jälleen pelleili, mutta meni ihan ok viime aikaisiin kertoihin verraten.
 Heti käynnissä Aape näki tappavan apilatupon. Piti hyppiä sivuun ja kipittää ohi pää ylhäällä tms. Saatiin apilatuposta kuitenkin monen, monen kerran jälkeen ihan suht turvallinen apilatuppo. Sitten käynti sujuikin ihan hyvin.
 Siirryttiin raviin ja uudessa askellajissa se kamala apilatuppo alkoi taas kummittelemaan. Monien sivuloikkien jälkeen Aape päätti, että ehkä siitä voi mennä ohi - jos saa kipittää. Sitä sitten tasailtiin pitkään ja meille tuli ihan super pitkät alkuravit.
 Ja sitten laukka. Hmm... Meni ihan ok. Aape oli suusta aikas kova, mutta kuitenkin meni joten kuten pidätteet läpi. Apilatupon kohdalla tietysti piti ampaista aivan täysiä lapasesta ja pompottaa pidätteestä, mutta se oli sitä ja se saatiin kitkettyä pois kovan työn tuloksena.
 Loppuraveissa Aapella oli jotain omia pikkukenkkuja, mutta ihan suht rennosti meni ja kulki. Sitten vain käveltiin. Roosa oli näpsimässä kuvia, mutta en niitä ole vielä itselle saanut. Josko sitten vielä jossain vaiheessa niitä tänne saisi.
 Lauantaina mentiin pellolle ratsastelemaan ihan satulan kanssa. Olin heti perjantai-iltana käynyt sabotoimassa sen apilatupon, joten siitä ei enää ollut ongelmaa. Mutta. Sitten tuli kammottava Aapen oma varjo. Veikkaan, että vielä jonain päivänä Aape säikähtää vielä omaa kavioidensa kopinaa...
 No käynnissä väännettiin ja käännettiin uralla volttien kera. Ravissa Aape oli kuuliaisempi kuin pitkiin aikoihin ja olin jo ihan jes -fiiliksellä.
 Laukka sitten muuttikin taas aivan kaiken. Mikään ei meinannut mennä taaskaan läpi ja siis Aape vain kaahotti päättömänä ja yritin pidättää rystyset valkosina. Ja kun Aape ei mene mitenkään koko ajan täysiä, vaan se menee vajaan puoli kierrosta hyvin, sitten aina samassa kohtaa se rupeaa teputtamaan, yrittää vaihtaa laukkaa, ampasee vain täysiä, tai tekee jotain vastaavaa. Ja sitten se lähtee painattamaan ja päästää seuraavan sivun ilman mitään tuntoa suussa. Todella kauan työstettiin ja molemmilla oli varmasti aivan liian kuuma, mutta periksi antaminen kun ei minulle edellenkään sovi.

 Sitten otettiin loppuravit, joissa Aape päätti mennä pää ylhäällä. Ihmelaama. Käveltiin ja Aape pääsi takaisin laitumelle.
 Tänään jouduin pitkästä aikaa turvautumaan olympiakuolaimeen. Ärsyttää, kun niin pitkään ollaan sinnitelty ja pystytty menemään taukoamatta kolmipalalla. No ei voi mitään.
 Mentiin jälleen pellolle. Aikalailla samanlainen päivä kuin eilenkin. Ravissa tosin Aape oli kuolaimen takia huomattavasti helpompi.
 Laukassa oli taas tuota kipityskaahotus -touhua. Olympiasta oli kyllä paljon apua, mutta silti sai aina välillä ottaa aika lujasti kiinni.
 Loppuravit sujui ihan hyvin ja sitten käveltiin. Täytyy nyt pyytää joku raspaamaan heppojen hampaat, jos tuo temppuilu johtuisi siitä.
 Meille tosiaan tuli alkuviikosta ensimmäiset emolehmät. Aape oli heti tallista navettaan katsellessaan sitä mieltä, että tuollaiset möhkäleet eivät minun tontilleni tuli ja hyökki tallista hampaat ojossa lehmien päälle. Naurettiin meinaan hiukan, kun tuollainen junttiApsi yrittää hyökkiä itseään isompien lehmien kimppuun, jotka vain yrittävät nuuhkimalla tehdä tuttavuutta.
 Tänään ratsastuksen jälkeen tehtiin vähän lähempää tuttavuutta ja Aape olikin aluksi pari sekuntia ihan ok. Sitten se taas näytti hapanta naamaa ja yritti antaa hammasta ja kaviota. Elviiran sitä haistellessa, herra näytti kovin ahdistuneelta ja aika nopeasti sitten Aapen veinkin omaan laitumeen.

 Sitten otin vielä ponin tutustumaan lehmiin. Leo ei ollut moksiskaan. Se oli todella hyvin ja meni itsekin haistelemaan. Lopulta sen ympärillä oli kuusi ammua sitä haistelemassa ja tutkailemassa, eikä ollut mitään ongelmaa.

pikanaputtelu

 Oolraait. Nyt tällainen nopea ja kuvaton puhelimella naputeltu postaus...
 Tänään lähdettiin Aapen kanssa jälleen maastoilemaan, tosin taas vaihteeksi haaskanlenkille.
 Mentiin suht rauhallisesti (=niin rauhallisesti kuin vanhan herran sai menemään) ja käveltiinkin aika pitkät pätkät.
 Alkumatka itseasiassa sujui oikein hyvin. Sitten kuvioon tuli taas nämä turhanaikaiset "pelkäämiset". Tänään ehkä suurimmat pelonaiheet olivat mm. kivet, rentukat, ym...
 Näiden vuoksi jouduttiin taas useampaan kertaan palailemaan takaisin ja menemään uudestaan ja uudestaan.
 Päästiin metsäpaanalle ja laukka lähti ihan hyvin. Sitten rupesi taas Aapen menojalkaa vipattaa ja sai olla tosi vahvalla kädellä. Yhtäkkiä Apsi päätti vetäistä kauheat separit kuivuneesta vesilätäkön läntistä. Se lähti kuin kuuraketti, hyppäsi sivuun ja suussa ei ollut mitään tuntoa. Sitten herra olikin jo solmussa omien jalkojensa kanssa ja kynnettiin melkein maata. Itsekkin sain siinä vähän niskoja muljautettua tai jotain kun tuli paljon ja kaikkea pienessä ajassa.
 Laukkailtiin lisää ja pidätteitä sai tehdä ihan runsaasti. Muuten ok. Vielä loppumatkassa Aape päätti vetää liinat kiinni kannon kohdalla, joka siinä samassa paikkaa on nököttänyt jo iät ja ajat. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, vai miten se meni?
 Loppuraveissa sai tehdä töitä ihan kaikilla mahdollisilla avuilla, jottei Aape vain kaahottanut kotiin.
 Lopuksi käyntiä ja Aape laitumelle.

 Ps. Tämä postaus varmaan vähän vaikutti negatiiviselta, mutta älkää välttämättä sitä niim mieltäkö! Itse pyrin vain ajattelemaan, että onpahan taas jotain puhdetta, johon Aapen kanssa pitää keskittyä ja missä on parantamisen varaa! Haasteet on tehty voitettaviksi! ;)

vuoden ensimmäinen ukkosmyrsky

 Maanantaina koulusta päästyäni sain kaverilta viestiä, että meistä about 20 km päässä jo salamoi. Kiiruhdin tallille ja puolen tunnin päästä kotiin päästyäni meilläkin rupesi jyrisemään jo kunnolla. Viestin ansiosta sain tallit nopeasti siivottua ja hevoset juuri ajoissa sisälle. Sitten olikin sellainen myräkkä, ja tunnin sitä jatkuttua menin nukkumaan ja tuli vetästyä parin tunnin päikkärit.
 Eilen sitten käytiin Aapen kanssa maastoilemassa. Tehtiin taas ihan peruslenkki kääntöympyrälenkillä ja eipä mitään ihmeellistä kerrottavaa ole. Ihan hyvin meni. (:
  Tänään K kävi taas maastoilemassa Apsin kanssa.

maratonpostaus

 Viikko taas vierähtänyt! "Enää" yksi koe edessä.. Mutta itse asiaan!
 Maanantaina juoksuttelin Aape käynnissä ja ravissa. Herra liikkuikin ihan mukavasti.
 Tiistaina meillä kävi kengittäjä ja Apsi sai viimein kesäkengät. Samalla tuli vapaapäivä.
 Keskiviikkona K kävi ratsastelemassa ja oli maastossa käynyt. Hyvin oli jälleen kerran mennyt.
 Torstaina kävin Aapen kanssa maastoilemassa haaskanlenkillä. Aape oli jälleen aika energinen ja sai olla aika vahvalla kädellä. Tuntuu, että Aape on ollut vähintään viimeisen pari viikkoa jotenkin todella reippaana, mutta kyllä se lenkki ihan ok meni tuolloin torstainakin. Vähän oli taas jotain pelottavia (vanhoja) kantoja tms.
 Ravailtiin pitkät pätkät ja metsätiellä otettiin laukkapätkät. Aape oli ihan intoa piukassa ja laukka rullaili ihan hyvin.

 Perjantaina mentiin vääntämään Aapen kanssa koulua. Se ei ollut mitenkään kehuttava ratkaisu.
 Aluksi Aape oli käynnissä todella hyvin kuulolla. Ravikin sujui todella hienosti. Aape liikkui letkeästi ja taipui oikein näppärästi.
 Siirryttiin laukkaan ja sitten alkoi tulla niitä ongelmia. Pari kierrosta meni ihan ok, mutta sitten alkoi mennä pidätteistä teho. Lopulta Aapella ei tuntunut olevan mitään tuntoa suussa, joten annoin löysät ohjat ja yllätyksekseni se ei kiihdytellyt. Meni lujaa, mutta tasaisesti. Paino- ja pohjeavuilla sain Aapen pysymään aika hyvin urallakin. Vähän uhkarohkeana sitten päätin kokeilla oikein nostaa kädet sivuille ja päästellä ilman käsiä. Kierros meni oikein hyvin ja sitten Aape näki jonkun viis senttisessä ruohossa vaanivan tiikerin. Liinat melkein kiinni, hyppy sivulle ja suunnan vaihto. Mutta ha! Pysyin kyydissä!
 Jatkettiin sitten sitä rauhallisen laukan metsästystä. Pidätteet eivät taaskaan meinanneet mennä ollenkaan läpi ja Aape otti ihme spurtteja. Rikottiin varmaan taas meidän omia nopeusennätyksiä. Mentiin oikeasti niin järkyttävän lujaa, että jo vähän minuakin rupesi karmimaan. Tapeltiin aikamme ja Aape oli kyllä aivan hikinen ja vaahdossa. Käytiin välillä pientä keskustelua, otettiin pysähdyksiä, tms. ja mikään ei tuntunut auttavan. Otettiin myös pääty-ympyrää ja se auttoikin toisessa päässä, mutta toisessa ei ollut mitään merkintää.
 Lopulta jotkut osat loksahtivat vain kohdilleen ja alkoi sujua - joten kuten. Vaihdettiin suunta ja saatiin molemmat laukat menemään edes jotenkin päin läpi.
 Otettiin loppuravit, joissa Aape vähän pelleili taas, mutta rauhakseltaan mentiin ja niin kauan, että meni kokonainen kierros hyvin.
 Käynnit ja pois.

  Lauantai alkoi aidan teolla aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Roosa tuli seurakseni ja oltiin melkein koko päivä aidalla. Välissä siivottiin tallit ja illalla lähdettiin vielä heittämään Aapen kanssa kärrylenkki.
 Mentiinkin oikein kunnon parin tunnin lenkki. Välissä tosin jouduttiin käväisemään kotona, pienen tapaturman tapahduttua. Lilli juoksi meidän perässämme, sitten siltä loppui kunto ja otettiin se kärryille. Muutaman kilometrin se oli ihan hienosti kyydillä ja yhtäkkiä se rupesi peruuttamaan, putosi kyydistä ja jäi renkaan alle. Kyydittiin tosiaan Lilli kotiin, mutta ei sille onneksi sitten mitään tullut ja selvittiin säikähdyksellä.
 Tänään mentiin taas pellolle Aapen kanssa, tosin yleispenkillä. Aape oli ihan mahtava tänään kaikin puolin!
 Otettiin kunnon alkuverkat volttien kera. Aape oli niin hienosti kuulolla. Vähän yritti lusmuilla ja oikoa, mutta lopulta antoi nurkissakin periksi.
 Laukat sujuivat todella todella hyvin molempiin suuntiin ja pidätteetkin menivät tänään nätisti läpi.
 Onnistumisten jälkeen otettiin löysällä ohjalla loppuravit ja sitten mentiin tallille. Nappasin Aapelta satulan pois ja vaihdoin itse ratsastushousut shortseihin ja ratsastuskengät ja sukat crocseihin ja paljaisiin jalkoihin.
 Lähdettiin loppukäynneiksi (ja raveiksi) tuolle vajaan neljän kilsan maastolenkille. Aape meni sieläkin hyvin ja tasaisesti. Matkalla poikettiin mökille ja käytiin ihan kunnolla uimassa kolme kierrosta. Tuli Aapelle ainakin kunnon viilennys, kun se oli niin hikinen.
 Sitten käveltiin rauhassa kotiin.

 Vielä pikanaputtelut ennen kouluviikkoa ja kokeiden lukua!
 Tänään kävästiin Aapen kanssa vesisateessa haaskan lenkillä. Herralla oli oikein matkaataittava askellus, mutta ei kuitenkaan mikään kauhean paha hösötys. Vähän oli taas sitä "hui kauhistus" -meininkiä, mutta vähemmän kuin viime kerroilla. Yhden rumpuputken vierestä jouduttiin menemään useampaan kertaan, kun siitä oli tullut about viikossa aikas moinen hirviö. 
 Muuten sitten ei oikeastaan ollut mitään ongelmia. Aape oli oikeastaan ihan mahtava. Ravi tosiaan oli reipasta, välillä sai vähän pidätellä, mutta ei se mitään. Laukkailtiin taas lähes kokonaan metsätieosuus ja Aapen laukka on nyt viime aikoina ollut ihan käsittämättömän hyvää. 
 Saatiin yhteen mutkaan tehtyä ihan kätevä laukanvaihtokin ja sitä myöden tuli molemmat laukatkin otettua.