Eli eilen tultiin sukujuhlista kotiin vasta puolikahdeksan, olin rättiväsynyt ja vielä oli paljon tehtävää, joten ratsastamaan en kerinnyt.
Tänään siis alkoi taas koulut. Aamu alkoi oikein hyvin, kun oltiin päästy pysäkiltä about 15km bussi hajosi ja siinä seisottiin tunti paikallaan ja odotettiin toista bussia. Eikä myöhästytty kuin lipunnosto, tervetulo puhe, uusien opettajien esittely, rehtorin puhe, luokanvalvojan tunti, tms. Hahah. Joo koulusta kävästiin kirkossa ja löllönlöö.
Kun tulin kotiin ja olin lähdössä ratsastamaan alkoi sataa... kaatamalla. Sitä vettä tuli kuin Esterin tiedätte kyllä mistä. Voi pyllerö. Odottelin siinä pari tuntia ja välillä vain tihutti ja välillä tuli kuin kaatamalla. Ja koko koulupäivän oli mukavan lämmin ja aurinko paistoi!
En jaksanut odottaa ja pakko oli tänään ratsastaa Aapen + tietty itseni takia. Vettä tihutti ja lähdettiin maastoilemaan. Päätin, että tänään en kiiruhtaisi. Käytiin haaskalla ja kääntö-ympyrällä. Aape oli hauska, kaikki vesilätäköt oli ihan kamalia ja kun niitä oli metsätielläkin! Jos kierrettiin ihan tienkauimmaisesta reunasta, se piti vielä kytätä kiemuralla ja loikkia sivuun. Yhdet kiksit herra sai kivestä, joka lähti sen kaviosta ja osui toiseen kiveen. Arkipäinen(kö?) asia. Aape oli sitä mieltä, että karkuun, nyt ammutaan!
Ei se oli tosi mukavaa ja rentouttavaa ja Aape oli tosi kiva! Tänään vasta oikeasti tajusin, miten sen kunto on parantunut keväästä. Mentiin joku 10 km lenkki, eikä se edes hiennout oikeastaan. Hih. Meinaa sitä, että tarvii vaan enemmän liikutusta! ;)
Nyt pitäisi jo kipin kapin mennä nukkumaan... Kuudelta herätys..
maanantai 12. elokuuta 2013
lauantai 10. elokuuta 2013
kuolaimettomuus jatkuu
Eilen mun piti keritä ratsastamaan, koska minut oli kutsuttu "vasta" kuudeksi aika hyvän lapsuuden ystäväni syntymäpäiville. Nooo. Koska meillä muistoja riittää, halusin tehdä kortin itse ja siinä vierähtikin reilusti odotettua enemmän aikaa - enkä kerinnyt siitä siltikään vielä tekemään sellaista kuin halusin. Aape siis sai vapaan.
Pelto oli tänään niin märkä, että lähdettiin kokeilemaan noita kuolaimettomia maastoon. Mentiin kääntöympyrälenksulle. Aapella on aina meidän tiehaarassa tapana yrittää lähteä vasempaan ja yritti tänäänkin, mutta minun mielestä oli paljon helpompi kääntää ja ohjata oikeaan suuntaan.
Ravailtiin ja tosiaan Aape oli taas tosi rento. Jopa maastossa vasemmat laukat nousivat ja jopa käynnistä. Kuukausi sitten en olisi voinut edes kuvitella nostavani edes pellolla laukkaa käynnistä. Ja siis laukka toimi ja rullasi. Jee! Kyllä mulle passas.Aapella rupesi vähän menojalkaa vipattamaan, mutta ihan hyvin, jopa ehkä helpommin(?) sai pidettyä.
Nyt huomenna on yhdet "juhlat" ja sitten yritän vielä keritä illalla ratsastamaan ja toivoa vaan saa, että pelto kuivuisi, jotta päästäisiin myös taas vähän kuolaintenkin kanssa vääntämään.
Pelto oli tänään niin märkä, että lähdettiin kokeilemaan noita kuolaimettomia maastoon. Mentiin kääntöympyrälenksulle. Aapella on aina meidän tiehaarassa tapana yrittää lähteä vasempaan ja yritti tänäänkin, mutta minun mielestä oli paljon helpompi kääntää ja ohjata oikeaan suuntaan.
Ravailtiin ja tosiaan Aape oli taas tosi rento. Jopa maastossa vasemmat laukat nousivat ja jopa käynnistä. Kuukausi sitten en olisi voinut edes kuvitella nostavani edes pellolla laukkaa käynnistä. Ja siis laukka toimi ja rullasi. Jee! Kyllä mulle passas.Aapella rupesi vähän menojalkaa vipattamaan, mutta ihan hyvin, jopa ehkä helpommin(?) sai pidettyä.
Nyt huomenna on yhdet "juhlat" ja sitten yritän vielä keritä illalla ratsastamaan ja toivoa vaan saa, että pelto kuivuisi, jotta päästäisiin myös taas vähän kuolaintenkin kanssa vääntämään.
ps. pikkuponit ei ollu tänää kuvauksellisia, tai kuvaaja ei ollu vireessä..
torstai 8. elokuuta 2013
kuolaimettomat
Tittidiii. Tänään poikettiin pikaisesti ohikulkumatkalla Agrissa ja sielä oli tarjouksessa horzen kuolaimettomat suitset. Olen niitä kauan himoinnut koetukseen ja nyt minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko ne kuolaimettomat ja monta vuotta ennen kuin omistin edes hevosta himoistemani meksikolaiset. Sinänsä tyhmä minä! Olin niin innoissani kuolaimettomista, että valitsin ne. Noo ei sinänsä harmita.
Navettahommien jälkeen lähdin ratsastamaan ja voin sanoa, että vähän jännitti. Kun totesin, että Aape edes kääntyy, helpotti vähän. Mentiin pellolle ja tehtiin voltteja. Alun jälkeen Aape asettui käynnissä kuin unelma!
Ravissa alkoi punkeminen, mutta herra meni todella todella rennosti ja käytti hyvin takapäätään. Ravattiin ja tehtiin voltteja. Omalla kohdalla kuolaimettomat olivat huomattavasti itselle "fyysisemmät", kuin kuolaimelliset, koska Aape on oikeaslle hieman vino ja vinouden tuossa huomasi todella hyvin.
Oikeaan suuntaan ravi oli hiukan helpompaa itselle, mutta Aape kyllä sinänsä meni lähes kaikin puolin hyvin, osasi toki joissain kohtia jäpittää, esim. niin, että ei halunnut mennä voltille ja veti liinat kiinni.
Lähdettiin laukkaamaan ja en nyt oikein tiedä mitä sanoa. Olin kuin kalikalla päähän lyöty. Aapen laukka oli todella rentoa ja pyörivää. Siis ihan sika hyvää. Kokeilin pääty-ympyrää, mutta se oli vielä vähän turhan haastavaa kuolaimettomilla, mutta siis tuo laukka, se oli ihan sika hyvää, verrattuna viime kertaan.
Ravattiin loppu ravit ja käveltiin ja siinä Aape vähän kenkkuili aina "kotinurkan" kohdalla, mutta unohti sen parin kerran jälkeen. Kiitokseksi Aape sai mennä hiukan syömään, kun ei niitä kuolaimiakaan ollut.
Täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt. Aape oli todella rento alusta saakka ja käytti tosiaan takapäätänsä todella paljon paremmin. Kuolaimettomilla osat ikään kuin vaihtuvat, kun yleensä kuolaimilla käynti on punkeamista ja kaikin keinon töiden teon karttamista ja kun ravaa tai laukkaa kaikki onnistuu helposti, mutta ne tosiaan oli toisin päin. Ilman kuolainta Aape asettui ihan tajuttoman hyvin molempiin suuntiin käynnissä. Varmasti tulemme jatkossa käyttämään näitä vempaimia silloin tällöin, mutta eiköhän pääsääntöisesti vielä kuolaimissa pysytä.
Minulla oli myös kuvia puhelimessa, mutta Nokiani kadotti ne johonkin? joten valitettavasti tänään ei kuvia.. :(
Navettahommien jälkeen lähdin ratsastamaan ja voin sanoa, että vähän jännitti. Kun totesin, että Aape edes kääntyy, helpotti vähän. Mentiin pellolle ja tehtiin voltteja. Alun jälkeen Aape asettui käynnissä kuin unelma!
Ravissa alkoi punkeminen, mutta herra meni todella todella rennosti ja käytti hyvin takapäätään. Ravattiin ja tehtiin voltteja. Omalla kohdalla kuolaimettomat olivat huomattavasti itselle "fyysisemmät", kuin kuolaimelliset, koska Aape on oikeaslle hieman vino ja vinouden tuossa huomasi todella hyvin.
Oikeaan suuntaan ravi oli hiukan helpompaa itselle, mutta Aape kyllä sinänsä meni lähes kaikin puolin hyvin, osasi toki joissain kohtia jäpittää, esim. niin, että ei halunnut mennä voltille ja veti liinat kiinni.
Lähdettiin laukkaamaan ja en nyt oikein tiedä mitä sanoa. Olin kuin kalikalla päähän lyöty. Aapen laukka oli todella rentoa ja pyörivää. Siis ihan sika hyvää. Kokeilin pääty-ympyrää, mutta se oli vielä vähän turhan haastavaa kuolaimettomilla, mutta siis tuo laukka, se oli ihan sika hyvää, verrattuna viime kertaan.
Ravattiin loppu ravit ja käveltiin ja siinä Aape vähän kenkkuili aina "kotinurkan" kohdalla, mutta unohti sen parin kerran jälkeen. Kiitokseksi Aape sai mennä hiukan syömään, kun ei niitä kuolaimiakaan ollut.
Täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt. Aape oli todella rento alusta saakka ja käytti tosiaan takapäätänsä todella paljon paremmin. Kuolaimettomilla osat ikään kuin vaihtuvat, kun yleensä kuolaimilla käynti on punkeamista ja kaikin keinon töiden teon karttamista ja kun ravaa tai laukkaa kaikki onnistuu helposti, mutta ne tosiaan oli toisin päin. Ilman kuolainta Aape asettui ihan tajuttoman hyvin molempiin suuntiin käynnissä. Varmasti tulemme jatkossa käyttämään näitä vempaimia silloin tällöin, mutta eiköhän pääsääntöisesti vielä kuolaimissa pysytä.
Minulla oli myös kuvia puhelimessa, mutta Nokiani kadotti ne johonkin? joten valitettavasti tänään ei kuvia.. :(
keskiviikko 7. elokuuta 2013
video
Ihan ekana nyt se video! Eilen illalla sen vielä nopeasti väsäsin ja tämän päivän olen sitä yrittänyt ladata ukkosten välissä. Huhheijaa! Joka tapauksessa sen löytää nyt täältä!
Eilen käytiin Lillin kanssa Tampereella pyörähtämässä Reviirissä tarkoituksena kuvata neidon jalka, kun sitä ontui ja eläinlääkäri epäili varpaan murtumaa. No tietysti eilen oli vähän parempi päivä, eikä ontunut pahasti, antoi pidellä suht hyvin tms. joten kuvaamaan ei lähdettykään. Turha reissu, sinänsä. Nyt vaan pitäisi saada tuo ADHD termiitti rauhalliseks. Hmmmh. Kipulääkekin oli vielä sille epäsopivaa, joten se jätetään väliin.
Mutta nyt nyt nyt itse aiheeseen, eli heppasiin. Eilen illalla menin vielä ratsastamaan. Selkäni oli pitkästä aikaa kipeä, joten koulusatula selkään. Otettiin alkuverkat rauhassa ja keskityttiin.
Lähdettiin ravaamaan ja Aape alkoi pungeta ja kipittää alta pois. Työstettiin vielä käynnissä muutama kierros ja uusi yritys. Sujui jo paremmin ja loppua kohden rauhoittui. Nyt kuulostaa todella omahyväiseltä, mutta kuulostakoot. Olen jopa hiukan ylpeä itsestäni, koska minua ärsytti ihan sairaasti koko ajan, mutta silti olin rauhallinen kuin viilipytty. Mikäköhän muhun on mennyt? Ei vaan, ehkä oon vaan edes vähän oppinut kasaamaan hermojani.. :D
Lähdettiin laukkaamaan ja huhhuh. Nyt taas muistan, miksi en kärryjen kanssa laukkaa, ainakaaa kertaa paria enempää yhdellä kerralla. Argh. Joo. Laukka oli täyttä sontaa. Aape oikein ärsytti, kun se joutui laukkaamaan, vaikka se yleensä pitää siitä. Takajalat jäi ihan ylivoimaisesti ja mentiin kuin mikäkin aloittelija ravurit. Jonkin aikaa työstin ja toiseen suuntaan pari kierrosta. Totesin, että tältä kertaa riittää ja ensikerraksi sitten estepainotteinen, jotta voin oikeasti työstää vähän paremmin. Loppuravit ja käynnit + finiitto.
Tänään piti mennä aamupäivästä ratsastamaan, mutta oli aika ruma keli. Isä lähti käymään asioilla ja rupesin "hulluttelemaan". Olin jo suunnitellut kokeilevani yhtä hiehoa sisälle, joka poikii parin viikon päästä, koska isä on toitottanut, että ei me sitä kaksin saada, tarvitaan äitikin apuun. Rakensin kujan ihan vaan näön vuoksi ja tappelin Inkiväärille kaulapannan kaulaan. Neiti pois aidasta ja jännitysmomentti päälle. Ihan hyvin meni, vaikka aikaakin kului ihan kiitettävästi. Hahahaa. Oisitte nähneet isän ilmeen, kun sanoin "valkonen mulli on sisällä" "Anteeksi mitä?!".
Joo. No sitten tulikin tämä suomenkesän monipuolisuus. Yht äkkiä alkoi sataa kaatamalla ja sitten ukkostaa. Sitä jatkui ihan iltaan saakka ja lähde siinä nyt sitten ratsastamaan..
Eilen käytiin Lillin kanssa Tampereella pyörähtämässä Reviirissä tarkoituksena kuvata neidon jalka, kun sitä ontui ja eläinlääkäri epäili varpaan murtumaa. No tietysti eilen oli vähän parempi päivä, eikä ontunut pahasti, antoi pidellä suht hyvin tms. joten kuvaamaan ei lähdettykään. Turha reissu, sinänsä. Nyt vaan pitäisi saada tuo ADHD termiitti rauhalliseks. Hmmmh. Kipulääkekin oli vielä sille epäsopivaa, joten se jätetään väliin.
Mutta nyt nyt nyt itse aiheeseen, eli heppasiin. Eilen illalla menin vielä ratsastamaan. Selkäni oli pitkästä aikaa kipeä, joten koulusatula selkään. Otettiin alkuverkat rauhassa ja keskityttiin.
Lähdettiin ravaamaan ja Aape alkoi pungeta ja kipittää alta pois. Työstettiin vielä käynnissä muutama kierros ja uusi yritys. Sujui jo paremmin ja loppua kohden rauhoittui. Nyt kuulostaa todella omahyväiseltä, mutta kuulostakoot. Olen jopa hiukan ylpeä itsestäni, koska minua ärsytti ihan sairaasti koko ajan, mutta silti olin rauhallinen kuin viilipytty. Mikäköhän muhun on mennyt? Ei vaan, ehkä oon vaan edes vähän oppinut kasaamaan hermojani.. :D
Lähdettiin laukkaamaan ja huhhuh. Nyt taas muistan, miksi en kärryjen kanssa laukkaa, ainakaaa kertaa paria enempää yhdellä kerralla. Argh. Joo. Laukka oli täyttä sontaa. Aape oikein ärsytti, kun se joutui laukkaamaan, vaikka se yleensä pitää siitä. Takajalat jäi ihan ylivoimaisesti ja mentiin kuin mikäkin aloittelija ravurit. Jonkin aikaa työstin ja toiseen suuntaan pari kierrosta. Totesin, että tältä kertaa riittää ja ensikerraksi sitten estepainotteinen, jotta voin oikeasti työstää vähän paremmin. Loppuravit ja käynnit + finiitto.
Tänään piti mennä aamupäivästä ratsastamaan, mutta oli aika ruma keli. Isä lähti käymään asioilla ja rupesin "hulluttelemaan". Olin jo suunnitellut kokeilevani yhtä hiehoa sisälle, joka poikii parin viikon päästä, koska isä on toitottanut, että ei me sitä kaksin saada, tarvitaan äitikin apuun. Rakensin kujan ihan vaan näön vuoksi ja tappelin Inkiväärille kaulapannan kaulaan. Neiti pois aidasta ja jännitysmomentti päälle. Ihan hyvin meni, vaikka aikaakin kului ihan kiitettävästi. Hahahaa. Oisitte nähneet isän ilmeen, kun sanoin "valkonen mulli on sisällä" "Anteeksi mitä?!".
Joo. No sitten tulikin tämä suomenkesän monipuolisuus. Yht äkkiä alkoi sataa kaatamalla ja sitten ukkostaa. Sitä jatkui ihan iltaan saakka ja lähde siinä nyt sitten ratsastamaan..
maanantai 5. elokuuta 2013
huputiti
Wihuu. Tänään Martsa (Maria) tuli pitämään mulle seuraa, kun miehet lähti johonkin humputtelemaan. Otettiin Aape ja lähdettiin ajamaan. Harjailtiin ja varusteltiin Aape + otettiin paljon kuvia ja videoita! Valjastus kävi yllättävän nopeasti, kun oli kaksi touhuamassa.
Lähdettiin matkaan ja käväistiin kääntöympyrällä ja haaskanlenkillä. Oli kyllä ihan sika kivaa! Aape kulki ihan nätisti, pari kertaa oltiin melkein ojassa ja kerran käytiin vähän mettän kautta, kun Aape sai jotkut ihmesätkyt. Nooh pikkuvikoja.
Yritän huomenna väsätä videota, jos nyt vaan kekkaisin jonkun kivan musiikin.. Ja jos jotain tulee mieleen, niin laittakaa kommenttiboksiin ihmeessä ehdotusta! ;)
Lähdettiin matkaan ja käväistiin kääntöympyrällä ja haaskanlenkillä. Oli kyllä ihan sika kivaa! Aape kulki ihan nätisti, pari kertaa oltiin melkein ojassa ja kerran käytiin vähän mettän kautta, kun Aape sai jotkut ihmesätkyt. Nooh pikkuvikoja.
Yritän huomenna väsätä videota, jos nyt vaan kekkaisin jonkun kivan musiikin.. Ja jos jotain tulee mieleen, niin laittakaa kommenttiboksiin ihmeessä ehdotusta! ;)
Aape näyttää huiman isolta!
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Pisteet ponipojalle
Toissapäivänä meille tuli aamusta Iida taas ratsastamaan.. Ohho. Olin aivan unohtanut koko jutun ja ollut about 15 min hereillä, tullut yht äkkiä ahaa elämys, ainiin sekin tulee ja kun neiti jo ilmestyi, sulloin vauhdilla leipää suuhun ja menoksi.
Iida sai ratsastella melkein tunnin ja yritettiin kokeilla vähän laukkaakin liinassa. Pari kertaa sai nousemaan pariksi askeleeksi.
Lisäksi meille tuli vähän extempore Reetta, jonka on pitänyt tulla meille jo kauan aikaa sitten katsastamaan ja ratsastamaan Leo ponia. Reetta on minua vuoden vanhempi, pienikokoinen ja hintelä liimaperse, joten vallanmainio Leolle.
Harjailtiin Leo ja suitset päähän. Käveltiin tuonne alapellolle ja Reetta hyppäsi selkään. Oltiin aivan varauduttu pukkilaukkarodeonäytökseen, mutta Leo seistä jöpötti paikallaan. Kun sitä vähän talutti se lähti liikkeelle. Se välillä hyppi pystyyn ja kerran teki pukkisarjan, mutta ei muuta. Siis olihan tuossakin, mutta paljon vähemmän mitä odotettiin. Kääntymään Leo ei suostunut, vaan siinä kohtaa aina tuli pystyynnousu. Lisäksi se käveli vain ainoastaan vähän ilman minua kävelemässä vierellä. Kun saatiin hyvä pätkä vietiin Leo takaisin.
Illemmalla otettiin vielä Aape ja Reetta sai ratsastaa herran. Oli hienoa nähdä, kun joku minua osaavampi ratsasti. Reetta muistutteli Aapelle pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia ja käynnissä toimi todella hyvin. Ravissa oli vähän touhua enemmän, mutta ruosteessahan tuo mies on, niin siihen nähden meni hyvin. Reetta ratsasti kaikki askellajit ja teki vielä kunnon loppuverkat. Sitten pääsi Aapekin illan viettoonsa.
Aamusta otettiin taas herra Leo. Totaalinen yllätys. Liikkeelle lähtö oli enää ainut joka tuotti tuskaa, muuten se kulki ihan nätisti, kääntyi, eikä temunnut. Todettiin sen kävelevän tiellä hyvin, joten Reetta keksi, että heitetään Memmu karsinaan ja minä lähden Aapen kanssa vetohevoseksi maastoon. Töttöröö.
Heitettiin Leo odottelemaan karsinaan ja haettiin Aape. Laitettiin ihan varan vuoksi jos Leo keksisi jotain niin olympiat. Lähdettiin matkaan ja Leo jumitti aina kun meni selkään. Koitettiin, että Reetta hyppää vauhdista, mutta lopputulos oli pitkälti aina sama. Pari askelta ja pysähdys. Tätä jatkui noin kilometri, mutta Reetta ei luovuttanut. Sitten tapahtui jotain. Kuin taikaiskusta, Leo rupesi liikkumaan. Kiepattiin mökillä ja kierrettiin tuo yksi metsä lenkki.
Ei mitään ongelmia. Reetta käveli ja ravaili ja loppumatkasta Leo alkoi tajuta oikeasti, mitä tarkoittaa se kummallinen pohkeilla paukutus. Se lähti liikkelle vaikka pysähdeltiin, tms. Ihan uskomaton. Ja kyllä Aapekin oli. Se kulki rauhassa koko matkan ja odotteli (lähes) aina kun oli sen aika.
Oioi. Ehkä vielä joskus saan kunnon maastokaverin!
ps. Oon joutunut nyt poisteleen jotain kuvia photobucketista, jotta saan lisää kuvia, joten olen hyvin hyvin pahoillani noista vanhemmista postauksissa, joista löytyy noita poistettuja kuvia...
Iida sai ratsastella melkein tunnin ja yritettiin kokeilla vähän laukkaakin liinassa. Pari kertaa sai nousemaan pariksi askeleeksi.
Lisäksi meille tuli vähän extempore Reetta, jonka on pitänyt tulla meille jo kauan aikaa sitten katsastamaan ja ratsastamaan Leo ponia. Reetta on minua vuoden vanhempi, pienikokoinen ja hintelä liimaperse, joten vallanmainio Leolle.
Harjailtiin Leo ja suitset päähän. Käveltiin tuonne alapellolle ja Reetta hyppäsi selkään. Oltiin aivan varauduttu pukkilaukkarodeonäytökseen, mutta Leo seistä jöpötti paikallaan. Kun sitä vähän talutti se lähti liikkeelle. Se välillä hyppi pystyyn ja kerran teki pukkisarjan, mutta ei muuta. Siis olihan tuossakin, mutta paljon vähemmän mitä odotettiin. Kääntymään Leo ei suostunut, vaan siinä kohtaa aina tuli pystyynnousu. Lisäksi se käveli vain ainoastaan vähän ilman minua kävelemässä vierellä. Kun saatiin hyvä pätkä vietiin Leo takaisin.
Illemmalla otettiin vielä Aape ja Reetta sai ratsastaa herran. Oli hienoa nähdä, kun joku minua osaavampi ratsasti. Reetta muistutteli Aapelle pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia ja käynnissä toimi todella hyvin. Ravissa oli vähän touhua enemmän, mutta ruosteessahan tuo mies on, niin siihen nähden meni hyvin. Reetta ratsasti kaikki askellajit ja teki vielä kunnon loppuverkat. Sitten pääsi Aapekin illan viettoonsa.
Aamusta otettiin taas herra Leo. Totaalinen yllätys. Liikkeelle lähtö oli enää ainut joka tuotti tuskaa, muuten se kulki ihan nätisti, kääntyi, eikä temunnut. Todettiin sen kävelevän tiellä hyvin, joten Reetta keksi, että heitetään Memmu karsinaan ja minä lähden Aapen kanssa vetohevoseksi maastoon. Töttöröö.
Heitettiin Leo odottelemaan karsinaan ja haettiin Aape. Laitettiin ihan varan vuoksi jos Leo keksisi jotain niin olympiat. Lähdettiin matkaan ja Leo jumitti aina kun meni selkään. Koitettiin, että Reetta hyppää vauhdista, mutta lopputulos oli pitkälti aina sama. Pari askelta ja pysähdys. Tätä jatkui noin kilometri, mutta Reetta ei luovuttanut. Sitten tapahtui jotain. Kuin taikaiskusta, Leo rupesi liikkumaan. Kiepattiin mökillä ja kierrettiin tuo yksi metsä lenkki.
Ei mitään ongelmia. Reetta käveli ja ravaili ja loppumatkasta Leo alkoi tajuta oikeasti, mitä tarkoittaa se kummallinen pohkeilla paukutus. Se lähti liikkelle vaikka pysähdeltiin, tms. Ihan uskomaton. Ja kyllä Aapekin oli. Se kulki rauhassa koko matkan ja odotteli (lähes) aina kun oli sen aika.
Oioi. Ehkä vielä joskus saan kunnon maastokaverin!
ps. Oon joutunut nyt poisteleen jotain kuvia photobucketista, jotta saan lisää kuvia, joten olen hyvin hyvin pahoillani noista vanhemmista postauksissa, joista löytyy noita poistettuja kuvia...
perjantai 2. elokuuta 2013
Hurja Apsi !
Tsajajajajaaa! Eilen minun piti lähteä ratsastamaan jo ajoissa, jotta voitaisiin vääntää oikein olan takaa. Eikö meillä sitten tietysti ruvennut yksi lehmä näyttämään poikimisen merkkejä ja tietysti se yksi juuri, jota piti vähän seurata, kun ei ollut varmuutta tuleeko yksi vai kaksi.
Kyttäsin ja kyttäsin. Saatiin lemmut sisälle ja lypsin pari ekaa lehmää ja sitten sain kuudenmaissa vapautuksen navetasta ja äkkiä ratsastamaan. Jälleen Aape antoi mallikkaasti kiinni ja sitten mentiin. Tosiaan tänään olin varautunut vaikka ja mihin. Aape oli ihan yrmy koko ajan ja eipä siinä minullakaan mikään voittaja fiilis ollut.
Jalkkarit oli estejalustin mitoissaan, olin varannut mukaan nappularatsastushanskat, puhelimeen olin laittanut jo valmiiksi isän yhteystiedot, jos vaikka lennän ja satutan itseni. Tosiaan kaikkeen olin varautunut.. :D
Lähdettiin ja täytyy kyllä sanoa, että aika ihme vemputtimet nuo kuolaimet oikeasti ovat. Tosiaan ihan varmuuden vuoksi laitoin Leksan vanhat nivelolympiat ja toiseen renkaaseen. Aape toimi kyllä ihan kivasti, mutta jälkeenpäin miettien ja jossain vaiheessa kesken ratsastuksenkin mietin, ettei kyllä kolmipaloilla näin mukavasti olisi mennyt.
Käveltiin ja tehtiin niitä voltteja. Lähdettiin ravaamaan. Aape meni aluksi ihan ookoo, mutta sitten se välillä sai niitä tikitysjumpitus kohtauksiaan, meinasi lähteä tai kaikkea tuohon suuntaan menevää - mutta. Ei tarvinnut isoa liikettä, ihan hellä pieni muistutus, että tänään olikin astetta vahvempi kuolain ja parempi tuntuma, niin sitten taas toimi. Tosiaan välillä Aape teki tuota, että yritti lähteä, tms. mutta selvittiin ja oltiin tosi tyytyväisiä.
Lähdettiin laukkaamaan. Aluksi sujui todella hyvin, mutta kun Aapea ei enää kiinnostanut meinasi tulla jumpituskohtausta. Mutta ei. Pieni muistutus ja ei mitään ongelmaa taas. Voi luoja olin iloinen. Sitä paitsi, Aapen laukka rullasi todella hyvin eilen. Laukattiin molemmat suunnat ympyröiden kera ja sitten ravailtiin loppuravit ja käveltiin käynnit.
Kiitokseksi Aape pääsi lehmälaitumeen syömään. Keräsin siltä vain kaikki kimpsut ja kampsut ja sitten päästin sen syömään. Sillä välin laitoin kaikki tavarat paikoilleen, pesin kuolaimet, tms. Aape söi autuaasti ja no sittenhän herra tempauksen keksi. Aape ei antanut kiinni ja juoksi sitä reilun hehtaarin kaistaletta kuin sekopää ympäri. Sen lisäksi heitteli myös pukkia. En ole ikinä nähnyt tuotakaan. Herra rupeaa ehkä vähän vanhottelemaan. Ja kai sitä joskus irrotella pitää!
Olin aivan unohtanut, että meille tuli tänään aamupäivästä Iida ratsastamaan. Ohho. No Vähän ennen kymmentä hän pihaan ilmestyi. Saatiin Aape kiinni pienen maanittelun ja oveluuden avulla. Iida sai ratsastaa aika lailla tunnin. Pääosin käyntiä ja ravia, mutta koitti myös laukkaakin. Siinä Aape kyllä lusmuili ja yritti laiskotella, mutta kyllä Iida sai vähän tuntumaan laukkaankin, kun se pari kertaa nousi.
Sitten vahdin vielä sitä likkaa pari tuntia ja vapaus koitti. Meinasi tulla jo pieni uskonpuute, kun en meinannut enää tekemistä keksiä, mutta selvittiin!
Kyttäsin ja kyttäsin. Saatiin lemmut sisälle ja lypsin pari ekaa lehmää ja sitten sain kuudenmaissa vapautuksen navetasta ja äkkiä ratsastamaan. Jälleen Aape antoi mallikkaasti kiinni ja sitten mentiin. Tosiaan tänään olin varautunut vaikka ja mihin. Aape oli ihan yrmy koko ajan ja eipä siinä minullakaan mikään voittaja fiilis ollut.
Jalkkarit oli estejalustin mitoissaan, olin varannut mukaan nappularatsastushanskat, puhelimeen olin laittanut jo valmiiksi isän yhteystiedot, jos vaikka lennän ja satutan itseni. Tosiaan kaikkeen olin varautunut.. :D
Lähdettiin ja täytyy kyllä sanoa, että aika ihme vemputtimet nuo kuolaimet oikeasti ovat. Tosiaan ihan varmuuden vuoksi laitoin Leksan vanhat nivelolympiat ja toiseen renkaaseen. Aape toimi kyllä ihan kivasti, mutta jälkeenpäin miettien ja jossain vaiheessa kesken ratsastuksenkin mietin, ettei kyllä kolmipaloilla näin mukavasti olisi mennyt.
Käveltiin ja tehtiin niitä voltteja. Lähdettiin ravaamaan. Aape meni aluksi ihan ookoo, mutta sitten se välillä sai niitä tikitysjumpitus kohtauksiaan, meinasi lähteä tai kaikkea tuohon suuntaan menevää - mutta. Ei tarvinnut isoa liikettä, ihan hellä pieni muistutus, että tänään olikin astetta vahvempi kuolain ja parempi tuntuma, niin sitten taas toimi. Tosiaan välillä Aape teki tuota, että yritti lähteä, tms. mutta selvittiin ja oltiin tosi tyytyväisiä.
Lähdettiin laukkaamaan. Aluksi sujui todella hyvin, mutta kun Aapea ei enää kiinnostanut meinasi tulla jumpituskohtausta. Mutta ei. Pieni muistutus ja ei mitään ongelmaa taas. Voi luoja olin iloinen. Sitä paitsi, Aapen laukka rullasi todella hyvin eilen. Laukattiin molemmat suunnat ympyröiden kera ja sitten ravailtiin loppuravit ja käveltiin käynnit.
Kiitokseksi Aape pääsi lehmälaitumeen syömään. Keräsin siltä vain kaikki kimpsut ja kampsut ja sitten päästin sen syömään. Sillä välin laitoin kaikki tavarat paikoilleen, pesin kuolaimet, tms. Aape söi autuaasti ja no sittenhän herra tempauksen keksi. Aape ei antanut kiinni ja juoksi sitä reilun hehtaarin kaistaletta kuin sekopää ympäri. Sen lisäksi heitteli myös pukkia. En ole ikinä nähnyt tuotakaan. Herra rupeaa ehkä vähän vanhottelemaan. Ja kai sitä joskus irrotella pitää!
Olin aivan unohtanut, että meille tuli tänään aamupäivästä Iida ratsastamaan. Ohho. No Vähän ennen kymmentä hän pihaan ilmestyi. Saatiin Aape kiinni pienen maanittelun ja oveluuden avulla. Iida sai ratsastaa aika lailla tunnin. Pääosin käyntiä ja ravia, mutta koitti myös laukkaakin. Siinä Aape kyllä lusmuili ja yritti laiskotella, mutta kyllä Iida sai vähän tuntumaan laukkaankin, kun se pari kertaa nousi.
Sitten vahdin vielä sitä likkaa pari tuntia ja vapaus koitti. Meinasi tulla jo pieni uskonpuute, kun en meinannut enää tekemistä keksiä, mutta selvittiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)