Elikkäs tuota tosiaan. Mistä sitä taas aloittaisi. Perjantaina Aape sai vapaapäivän, koska leivoimme koko iltapäivän ja illan rippijuhliankmi varten tätini ja äitini kanssa. Lauantaina Aapelle napsahti toinenkin vapaapäivä, koska aamu alkoi koulun kevätjuhlalla ja sitten loppupäivä ravattiin ylioppilasjuhlissa, joita tänä vuonna tuntui olevan tavallista enemmän..
Sunnuntaina meillä oli vielä yhdet valmistujaisjuhlat, mutta illalla jo liikeni aikaa ratsastukseenkin.
Torstaina sattui se pieni välikohtaus, jossa Aape säikähti (?) jotain ja ponkaisi jalalleni vahingossa aikamoisella voimalla ja saattoi siihen vielä useamman kerran kaviollaan huitaista. Jalka tosiaan siitä jonkin verran kipeytyi, mutta päätin kaikesta huolimatta lähteä hammasta purren kokeilemaan ratsastusta.
Jalan jalustimessa pito sattui ihan kiitettävästi ja olin varmasti aivan jännittynyt, joka teki osansa. Kaikki käyntiosuudet roikutin jalkaa pois jalustimesta.
Ravi oli aluksi ihan sujuvaa. Omalta osaltani kevennys oli varmaan aika varovaista ja jäykkää vaappumista.
Laukka meni välillä ehkä hiukan räpellyksen puolelle ja paremminkin on mennyt, mutta oli diellä niitä ihan hyvinkin rullaavia pätkiä ja ennen kaikkea tahti pysyi hyvänä lähes koko ajan. Melkein noista huonommistakin pätkistä syyttäisin itseäni, kun jalka nyt ei välttämättä parhaiten jalustimessa pysynyt ja osa omasta keskittymisestäkin meni sen varomiseen.
Loppuraveissa sitten kävi jotain ihmeellistä. Aape rupesi vähän temppuilemaan. Oltiin jo varmaan kilometrin päässä kotia, ja sitten herra rupesi näkemään pieniä vihreitä miehiä ja muita hirviöitä. Se tuijotti pelottavaa kivistä piennarta puhisten ja otti vähän sivuloikkaa välillä. Sitten se ei olisi millään halunnut liikkua muuten kuin töpöttämällä pääpystyssä tai kaahottaen kotiin. Yritin
Useampaan kertaan jouduttiin palaamaan ja ottamaan uusiksi, mutta kunnialla tästäkin yhdessä selvittiin. :)
Ratsastuksen jälkeen jalkaa vihloi aivan järkyttävästi. Yölläkin tuli herättyä useampaan kertaan särkyyn.
Aamulla soitto terveyskeskukseen sillä toivolla, että selvittäisiin vain soitolla, mutta käskettiin lähteä näyttämään.
Lääkärin mukaan jalasta on ainakin nivelsiteet "nirhaantuneet" ja mahdollisesti jokin pikku luukin murtunut. Jalkaa ei kuitenkaan kuvattu, koska lääkärin mukaan siitä ei varsinaista hyötyä olisi, koska samat ohjeet - oli murtunut tai ei. Kielsi nyt ratsastuksen (ja muun ylimääräisen rasituksen) ainakin pariksi viikoksi... Taas tällainen mun tuurilla höystetty loman alku.. Mutta ainahan sitä voi ilman satulaa mennä varovasti. Ja jos hölskyminen sattuu, niin sitten rentoja käyntilenkkejä ilman satulaa, juoksutusta, ajamista, tms. jos en saa ketään ratsastamaan. :) Nyt kuitenkin jo aika hyvin saanut apua hommattua.
Tänään käytiin Aapen kanssa ajamassa. Mentiin tuo kääntöympyrälenkki.
Mentiin aika rennosti, mutta otettiin kyllö parit ihan reippaat ravipyrähdykset. Kerran Aape näki puskassa jotain todella pelottavaa, otti pienen sivuloikan ja ampaisi. Mammalla pomppasi sydän kurkkuun, mutta Aape kyllä rauhoitti tosi nopeasti. Muuten sitten olikin todella mukava ja rento lenkki.
Vielä plussana täytyy kehua miten hienosti Aape seisoi paikallaan, kun purin kärryt ja valjaat siltä, vaikken saanut ketään apuun ja Aape sai seistä vapaana! :)
Huomenna yritän latailla taas teille kuviakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti