Oolraait. Nyt tällainen nopea ja kuvaton puhelimella naputeltu postaus...
Tänään lähdettiin Aapen kanssa jälleen maastoilemaan, tosin taas vaihteeksi haaskanlenkille.
Mentiin suht rauhallisesti (=niin rauhallisesti kuin vanhan herran sai menemään) ja käveltiinkin aika pitkät pätkät.
Alkumatka itseasiassa sujui oikein hyvin. Sitten kuvioon tuli taas nämä turhanaikaiset "pelkäämiset". Tänään ehkä suurimmat pelonaiheet olivat mm. kivet, rentukat, ym...
Näiden vuoksi jouduttiin taas useampaan kertaan palailemaan takaisin ja menemään uudestaan ja uudestaan.
Päästiin metsäpaanalle ja laukka lähti ihan hyvin. Sitten rupesi taas Aapen menojalkaa vipattaa ja sai olla tosi vahvalla kädellä. Yhtäkkiä Apsi päätti vetäistä kauheat separit kuivuneesta vesilätäkön läntistä. Se lähti kuin kuuraketti, hyppäsi sivuun ja suussa ei ollut mitään tuntoa. Sitten herra olikin jo solmussa omien jalkojensa kanssa ja kynnettiin melkein maata. Itsekkin sain siinä vähän niskoja muljautettua tai jotain kun tuli paljon ja kaikkea pienessä ajassa.
Laukkailtiin lisää ja pidätteitä sai tehdä ihan runsaasti. Muuten ok. Vielä loppumatkassa Aape päätti vetää liinat kiinni kannon kohdalla, joka siinä samassa paikkaa on nököttänyt jo iät ja ajat. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, vai miten se meni?
Loppuraveissa sai tehdä töitä ihan kaikilla mahdollisilla avuilla, jottei Aape vain kaahottanut kotiin.
Lopuksi käyntiä ja Aape laitumelle.
Ps. Tämä postaus varmaan vähän vaikutti negatiiviselta, mutta älkää välttämättä sitä niim mieltäkö! Itse pyrin vain ajattelemaan, että onpahan taas jotain puhdetta, johon Aapen kanssa pitää keskittyä ja missä on parantamisen varaa! Haasteet on tehty voitettaviksi! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti