Aamupäivästä lähdettiin Aapelin kanssa vähän ratsastelemaan. Yöllä oli satanut varmaan 20 cm lunta, jee! Käytiin tämä meidän perus kääntöympyrä lenkki jälleen, tosin tänään meillä oli seuraa. Naapurin koira oli taas karannut. Aluksi se sai vereni kiehumaan, mutta loppujen lopuksi tuli hyvä mieli, kun katselin Lyytin touhotusta ja sitä miten se nautti.
Eli aluksi se vain seurasi perässämme kun käveltiin ja ravattiin. Kun päästiin metsätielle ja lähdettiin laukkaamaan, koira juoksi perässä ja haukkui. Argh. Aapen keskittyminen vähän oli siinä rajamailla, mutta jatkettiin. Lyyti ei sitten jaksanut haukahtaa kuin muutaman kerran ja sitten se rupesi juoksemaan kilpaa meidän kanssa.
Aapen oikeakin laukka rullasi tänään ihan super hyvin! Olin taas kerran ihan taivaissa! Lyyti juoksenteli meidän rinnalla, välillä edessä, välillä metsänpuolella ja siitä näki, että se oikeasti nautti, kun sai kerrankin itselleen jonkun vastuksen. En tajua kuinka joku koira voi olla noin nopea! Oikeastaan lenkki meni ihan tavallisesti, jollei paremminkin kuin tavallisesti.
Jatkettiin kuitenkin vielä meidän tiehaaran ohi. Aape meni ihan nätisti ohi, mutta kun se tajusi, että nyt mentiin ihan ohi ohi tiehaaran, se oli ihan sellai et mitäs pirun peliä tämä nyt on. Nopeasti se kuitenkin pääsi tästä kriisistään yli ja jatkettiin matkaa normaalisti, pitkälti enää ravaillen ja kävellen.
Käväistiin mökillä. Päähän pälkähti idea, että mennään käymään järven jäällä, koska järvi oli niin tasainen, avoin ja koskematon. Mietin hetken ja ryhdyin tuumasta toimeen, koska monta kertaa suurempi järvikin on jäätie käytössä.
Aluksi Aape oli ihan hämmentynyt. Käveltiin pari pientä ympyrää jäällä, mutta en kuitenkaan uskaltanut lähteä kuin ehkä 5-10 metriä rannasta, koska puhelimeni akkukin oli niin vähissä, eikä muutenkaan mikään jäihin putoaminen houkuttanut..
Ravailtiin ja käveltiin sitten kotiin ja oli kyllä tosi kiva kerta taas!
Tänään olen katsellut Niinisalon kesän kenttäleirejä (heheh, kiitos Sari! ;)). Hitto soikoon kun tekee mieli, ja ehkäpä se toteutuukin. Kun luen pelkkiä blogipostauksia Niinisalon leireistä, tulee jo pieni jännitys. En tiedä miksi. :D Nyt aion rahdata itseni Aapen kanssa oikeasti johonkin estetunnille ja sitten ehkä ilmoittaa meidät leirille. Ken tietää. :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti