keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Aapen pehmopuoli

Toissapäivänä kävin äidin kanssa ajelemassa Aapella. Aape oli aluksi varsinainen pelle. Valjastus vaihe sujui hyvin lukuun ottamatta Aapen yhtä sätkyä. Kun oltiin lähdössä, äiti kävi laittamassa Lillin vielä sisälle. Istuin kärryillä ohjat ihan löysänä, kun yhtäkkiä Aape rupesi peruuttamaan. Yritin maiskuttaa, mutta pää vain nousi ja peruutettiin ihan kiitettävää vauhtia. En keksinyt enää muuta, joten napahutin hennosti ohjat pefaan ja herra päätti koittaa pientä (jalat ilmaan 5 cm maasta jne.) keulimisvaihdetta. Pääasiassa kuitenkin vain päännostoa tms. ja sitten sännättiinkin jo eteenpäin. Takaisin taakse ja taas eteen.

 photo 014_zpsb9308b81.jpg

 Pääsin hyppäämään kyydistä, jottei ihan oikeasti sattuisi jotain. Siinäkin vaiheessa vielä piti yrittää riehua, kun olin jo lähes kuolaimessa kiinni.

 photo 037_zpscd75f0a5.jpg
 Sitten kun päästiin kyytiin ja vauhtiin ei ollut enää mitään ongelmia. Päästiin ihan ok lenkki ja äitikin sai ajaa.
 Olin suunnitellut eilis päivälle jotain aivan muuta ohjelmaa, mutta meille tulikin vähän extempore 8 vuotta täyttävä tyttö vajaaksi neljäksi tunniksi. Iida on kyllä ratsastanut ja näin, mutta joku hevonen oli kuulemma sitten jotain sekoillut tunnilla ja häntä kiikuttanut, pukitellut jne. ja sitä sitten Iida oli säikähtänyt ja ollut vähän arka hevosten kanssa.

 photo 042_zpsac44fa14.jpg
 Nyt Iida oli käynyt ratsastusleirillä ja luotto oli palautunut paremmin. Käytiin hakemassa Aape, joka jopa antoi tänään kiinni !! Harjailtiin Aape yhdessä ja se nautti ja nukkui, kun se sai erityishuomiota ja paijausta. Varustettiin Paapemies ja sitten ei muuta kun Iida selkään.

 photo 048_zps200931ca.jpg
 Pidin Aapen ainakin näin ekan kerran vuoksi liinassa kiinni, koska meillä ei mitään aidattua kenttää ole ja jottei muutenkaan käy mitään.

 photo 103_zpsae853b30.jpg
 Aluksi mikä pisti silmään oli Iidan ihan törkeän hyvä istunta! Oikeasti parempi kuin minulla itsellä (Siihen ei paljoa vaadita :D)! Aape yritti vähän kokeilla, että jos nyt laiskoteltaisiin, mutta yllätyin, miten hyvin Iida pärjäsi. Okei okei, myönnettäköön, että olen ollut ahdasmielinen ja miettinyt, että jokainen ”pikkumuksu” on uhmakas, omapäinen apina, joka luulee tietävänsä mitä tekee, mutta ei pärjääkkään. Itse asiassa Iidan kanssa oli tosi kiva touhuta ja katsoa sitä ratsastusta. Jalustimet olivat lyhyet, jonka takia kevennyksessä Iidan jalat vähän ojentuivat eteen ja asento keikkasi takakaarelle, mutta ei niitä nyt vielä säädetty, kun Iida sanoi itsekin, että on mukavampi ensimmäisellä kerralla, kun on lyhyemmät jalkkarit.

 photo 150_zps9e912085.jpg
 Iida tosiaan ravasi ympyrällä ja yritin tehdä selväksi, että rohkeasti kysyy vain, jos on jotain mitä haluaa tehdä. Yhdessä vaiheessa Iida kysyi, saako mennä harjoitusravia. Totta kai saa! Se jos joku oli hienoa katsottavaa! Oikeasti, jos joku niin tuo likka ansaitsisi oman ponin, jonka kanssa edetä! Ainakin minun mielestä! Nyt jo ikäisekseen uskomattoman taitava, miettien vielä sitä, miten satunnaisesti kuitenkin ratsastanut aina välillä.

 photo 151_zps229968f2.jpg
 Kyllä huomasi miten olisi tehnyt tytön mieli kokeilla laukkaa ja siitä oli pariin kertaan puhekin, mutta väkisin en rupea, koska Leksan ajoista tiedän itse miten kamalaa se on ja sitten ei enää halua pian ollenkaan!
 Tällä kertaa siis ravattiin ja käveltiin ja Iida sai Aapea hikiseksikin ja joku 50 min Iida ratsasti. Ei hullumpi mielestäni. Ja Aape kyllä toimi kuin unelma, oikea herrasmies. Asettui paremmin kuin minulla aikoihin (liinakin teki kyllä varmasti osansa, mutta kuitenkin) ja muutenkin. Kerran lähti ravissa kierroksen lujaa, kun auto meni kauempana tiellä ja rahina kuului juuri tuohon, mutta ei sen vakavampaa ja Iidakin oli heti asenteella, että ei se mitään, uusi yritys.

 photo 157_zps76fd9839.jpg
 Täytyy kyllä  sanoa, että en olisi ikinä uskonut, että minulla olisi ollut sittenkin noin kivaa! Silmä lepäsi, kun katsoi miten se Aape kullannuppu teki töitä niin kuuliaisena ja teki samalla pienen tytön iloiseksi. Toki Aape vähä koitti laiskotella ja puolen tunnin jälkeen oikein kunnolla, mutta ei, hienosti Iida ”taisteli”, eikä antanut periksi.

 photo 205_zpsf54ba409.jpg

 Tänään olikin tarkoitus tehdä jotain mukavaa ja virkistää sekä Aapea että itseäni. Meidän piti hyppäillä esteitä, mutta satoi vettä sen verran, että en uskalla jos pelto on liukas.. En kummempia kerkeä kirjoittelemaan, mutta varmaan tulee ihan perus ratsastus kerta. Nyt kipinkapin ratsasteleen! :)

 photo 236_zpse07fd6bb.jpg

 photo 245_zpse3d0403f.jpg

 photo 257_zps6512074f.jpg

 photo 259_zps1e5b0e9d.jpg

2 kommenttia:

  1. Aape elementissään; tärkeässä hommassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Kun viitsisi olla aina tuollainen kullanmussukka vähän "tutummillekkin" ihmisille.. :D :D

      Poista